United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Työ on tehty, kiitos Herran Mutta tuskin vielä meen Levolle, kun valpas kerran Ainaan työtä huomiseen. Noin se miesi lausui kerta: aikaa jos nyt oisi vaan, Haluaisin samoella halki koko Suomenmaan, Väinön maata katsastaisin, Väinön kansaa oppisin, Luulen että Väinön henki näissä elää vieläkin.
Tosi miesi ei myrskyä pelkää, Mut laittavi kuntohon venhon vaan Ja köyttävi köysiä tarkempaan, Vihatuuli kun vellovi selkää! Tosi miesi hän uhrata kyllä voi, Mitä kohtalo kallista konsaan soi, Kun vaativi synnyinmaa.
Ken voimat taiten käyttää ja, harras toimessaan, mies ompi kestämähän se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi täss' ensi arvon saa, hän kaikki karit tuntee ja suunnan suuntoaa, hän, hänpä meidät saattaa vakaasti valkamaan, siis kiitoksemme hälle nyt ensin kaikukaan! Ja nyt me laulakaamme, oi siskot, veikkoset, tään Suomen suloutta, mi hurmaa sydämet!
ARAM. Miesi ihmeellinen, jos niin hän on kuin maine sanoo. LEA. Hän saarnaa meille autuitten evankelioa, neuvoo meitä väsymättä rukoilemaan ja lupaa meille viimein voiton kruunun. Hän itse, vaikka jalo ja puhdas niinkuin korkeuden kirkas vahvuus, rukoilee sittenkin usein ja hartaasti meidän isäämme, jonka asunto on taivaassa.
Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi? Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli: "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä. Tulin tammen taittamahan, puun murskan murentamahan."
Siinä vanha Väinämöinen jo huhusi toisen kerran: "Tuo venettä, Pohjan poika, Väinämöiselle venettä!" Niin sanovi Pohjan poika, itse lausui, vastaeli: "Ei täältä venehet joua. Tule sormin soutimina, kämmenin käsimeloina poikki Pohjolan joesta!" Siinä vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: "Sep' ei miesi lienekänä, ku on tieltä myösteleikse."
Tuosta suuttui suuri miesi, Ruotus julmaksi rupesi, Suoritti soan tulisen, Päälle kaulan kaikkivallan; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Luojan surmaksi sukesi, Katomaksi kaikkivallan.
On näky toinen juhlallinen: istuu rykmentti iloiten, kunniavieraana kunnian miesi, jonka he syytetyksi jo tiesi; juttu juoksevi, viiniä tuodaan, varmaan Keisarin maljakin juodaan, järjestysvalta ei neuvoa tiedä, tahtoo rykmentin vieraan viedä, vangita Viipurin kaupunginpään; Keisarin upseerit estävät tään.
Kun neitsy tuli takaisin pallituolin kanssa, istui nuori miesi nenäliina suunsa edessä. Se oli punainen verestä. "Rakas herra, sallikaa minun juosta noutamaan lääkäriä." "Lääkäri ei voi mitään tehdä ja hän asuukin liian kaukana, joten minä saisin kuolla täällä yksinäni. Oi, kauheata on olla niin rikas ja kuitenkin niin köyhä, ett'ei ole ystävällistä kättä, joka edes ummistaisi silmäni.
Tietysti kauneutt' on pienempää; mut taito vain on *nähdä*, *ymmärtää*. Ei jokaisella ole, joka muovaa savea, *silti* aina voimaa luovaa. Rauhassa täytyy kunkin saada kulkea; sinulta emme tahdo tietä sulkea, me maassa; ilmassa sun laulus helää. Meidätkin kaipuu *sinne* kerran vei; mut työtä aika vaatii, virttä ei, mi kuolee sikäli kuin miesi elää.