United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sudenajo talvella, niinkuin lukashit sitä harjoittavat, tapahtuu siten, että suden jälkiä seuraamalla kierretään siihen metsään, jossa he yöllisen retkensä jälkeisenä päivänä oleskelevat. Jos hukat ovat saaneet jonkun saaliin ja syöneet itsensä kylläisiksi, eivät ne kovin kauas mene ennen kuin jo pysähtyvät johonkin viitakkoon, jossa ne rauhassa makailevat päivän ja useinpa vieläkin kauvemmin.
Niin tapahtui, että juuri kun hukat olivat pääsemäisillään metsän suojaan, saavuttivat heidät suomalaisten keihäskärkiset suksensauvat. Yhteentörmäys oli niin ankara, että sekä metsämiehet että pedot syöksyivät suinpäin lumeen, ja Pekka kuuli Antin jotenkin äänekkäästi sadattelevan noustessaan pystyyn, syljeksiessään lunta suustaan ja ravistellessaan sitä korvistaan. Saman teki Pekkakin.
Tiedä: täällä väistyi vitkaan ihmistieltä korven kolot, suli suo-maan rimmet sitkaan, saatiin tänne ihmis-olot; vaan nyt voittaa jälleen pedot, koht' on valta kontioilla, viita peittää pellot, kedot, hukat huutaa kartanoilla. Siell' on kauhun päälle kauhu!
"Lumet kasvoi kantapäillä, kinokset tupahan tunki, hanki peitti pirtinharjat, iljanko takan iloisen. "Minne katsoin, kaikkialta näin kasvot nälän ja kylmän, kunne kuuntelin ulomma, hukat kuulin huutaviksi. "Tuolla tunturit jylisi jäissä jäämerisen myrskyn, täällä paadet paukahteli pakkasessa yön ikuisen, kaiken päällä taivonkansi kuin luja, kivinen lukko.
Ei tunnettu silloin tuota yksinkertaista keinoa, että heti seuraavana päivänä kun hukat jonkun paistin olivat saaneet ja syöneet itsensä kylläisiksi, olisi ne kierretty, sillä aikaa kun ne juuri loikoivat ruokaansa sulatellen, ja ajokehä ajettu väijyksissä olevia pyssymiehiä kohden. Haaskalta ampuminen oli enin käytännössä.
Viikon seisoin suon selällä tunnotonna niinkuin tukki, korpit hyppi korvillani, silmillä varikset vaakkui, pedot juurella pesivät, hukat luona huutelivat. Lapset parkaisi pahasti marjamailla käydessänsä, nähdessä näköni mustan, surun synkän syövyttämän, pökkelön suon selällä, karahkaisen kankahalla.
Sen jälkeen saamme vielä tehdä aika mutkan ja raahata ammutut hukat tänne; tuolla tunturilla puree tuulen viima kovin tuimasti; tule nyt!" Päästessään tunturin laelle sen kiven luo, missä heillä oli tavaransa, pojat olivat kovin palavissaan ja hengästyneet, jonka vuoksi he lepäsivät hetkisen. Pekka kysyi: "Mitä arvelet tuosta raskaasta pilvenlongasta, joka näkyy tuolla koillisessa?"
Pesän lähistöllä näin useiden susien jälkiä ja jollemme, Polle ja minä, olisi vahanneet, niin varmaan olisivat hukat sinä yönä pitäneet pitojaan karhun luona. Sytytin roihuvalkean ja aukaisin otson Pollelle illallista hankkiakseni, vaan vasta sitten, kun muutamia palasia olin tulella kärventänyt, rupesi koira niitä syömään.
Tultuaan sille paikalle jolla haukunta oli vaiennut, huomasi hän useiden susien jälkiä; sudet olivat ensin seuranneet koirain haukuntaa, vaan sitten pari virstaa karhua ajaneet, kunnes se pelasti itsensä sakeaan pensaikkoon. Luultavasti eivät hukat sentähden uskaltaneet sinne tunkeutua, kun eivät parvessa voineet tehdä hyökkäystään. Tämänkin karhun ampui Heinäkangas muutamain päiväin kuluttua.