United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin olkoon toimintoni tässä huoneessa, ja onneton se, joka tahtoo astua mun tielleni. CLAUDIO. Vaimo, minä olen nähnyt teidän kerran. MARCIA. Kenties erehdytte. CLAUDIO. Se tapahtui elämän ja kuoleman rajalla. MARCIA. (Eriks.) Hän on tuntenut minun. (
Claudio, sinä mun impeäni, säteilevä niinkuin aurinko, olet kironnut, häväisnyt, ja tämähän polttaa mun sydäntäni. Giovanni! GIOVANNI. Mitä tahtoo herrani? CANZIO. Viimein toki tässä. Mutta kuinka kuluu ijankaikkinen aika? GIOVANNI. Kohta ehdostaa. CANZIO. Ehdostakoon jumalten hämäränaikaan! Missä on ystäväni Claudio? GIOVANNI. Hän on jättänyt linnamme.
VARRO. Aijai! tämä on näpäkärsä asia naista kohtaan, vierastamme kohtaan. CLAUDIO. Mutta sitä ei katso yleinen, todellinen hätä. VARRO. Käydä todellisuuden kirveellä lemmen kukkastarhaan! Ai! ei yhtään ritarillisesti tehty. Mutta Rachelin onni vaatii tämän, ja sillon vaikenee ritarikin povessani. Minä saatan hänen tänne oikein nuorenmiehen kohteliaalla tavalla. CLAUDIO. Kuinka murheellista!
CLAUDIO. Teidän tarkoituksenne käsitän. Tosin tulee minun kiittää häntä, että hengitän vielä, mutta tietkäät toki, että iloitsen aina koska oikeus ja järjestys maassamme saa voiton. ANGELO. Siis on kohtalo saattanut joskus teitäkin yhteyteen tämän naisen kanssa.
Yksi liekki, joka sammuu, koska tämä ruumiimme ihmeellinen konstilaitos kieltää häneltä palveluksensa ja herkenee käynnissänsä. Ja niin heräsimme kerran olemisen mailmaan, mutta nukuimme jälleen pian, ja kaikki oli ikuinen tyhjyys taas, ei muuta. CLAUDIO. Terve, Canzio! CANZIO. Claudio, Claudio, mun uskollinen ystäväni! CLAUDIO. Olet siis viimein tässä. CANZIO. Tässä olen, Claudio.
CLAUDIO. Ensiksi pidätti minua vannottu lupaus, toiseksi, kuultuani työs ja toimes, rupesin arvelemaan jos eikö salaisuuteni ilmoitus parantaisi pahaa puolet pahemmalla. Olisinpa nytkin mennyt äänetönnä hautaan kaikesta tästä, ellei poika Gregorio olisi jo korkealle kyllä nostanut eteesi tämän peitteen lievettä, jonkatähden katsoin parhaaksi vetää kaiken esiripun edestäsi pois.
Jos tahdotte ystävällenne pahinta, ilmaiskaat kaikki, jos tahdotte säästää hänen onneansa, pitäkäät salassa kaikki ja suokaat meidän rauhassa solmea tämä liitto. Flaminiaa ei tunne täällä vielä kenkään muu kuin Claudio, mutta pian poistuu täältä kauvas niin Flaminia kuin Marcia Canzionsa kanssa ja Canzio on onnellinen.
Noo, sinä tahdot sanoa, että oikeuteni täällä on jo kaikki, että hetki on lyönyt ja avettuna seisoo ijankaikkisuuden portti. Olkoon niin. Minä olen tässä. Mutta sinua, sieluni entinen heimo, teitä, Rachel, Claudio ja Mariamne, saanko enään koskaan nähdä, nähdä teidän kasvojanne?
Jokainen, joka tahtoo isänmaamme onnea, nyt iloitkoon siitä, että tuo kansan kauhistus, tuo peloittavan kuuluisa ryövärruhtinas Vincentio ja usevin hänen joukostansa ovat kohtaneet viimein verisen surmansa. VARRO. Oivallinen asia! CLAUDIO. Syytä kyllä iloitaksemme. VARRO. Ahaa, munsieur Vincentio! Mutta hänen siippansa, se vertajanoova ryövärruhtinatar?
Kuolema ja kirous, sinä olet minua herjannut, Claudio! CLAUDIO. Tarkoittaen onneas. Tahtoisinpa siirtää povestasi pois tuon kavalan, vaarallisen kärmeen. CANZIO. Menköön henges, sinä konna! RACHEL. Suuri Jumala! CANZIO. Sinä olet loukannut mun kauniin Marciani! VARRO. Sinä olet loukannut mun ihanaisen Rachelini, minä manaan sinun ulos, manaan sinun veriseen taisteloon.