United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tytöt siellä, katsokaakin, että puette itsenne niin, ettei teistä taas sanota, ettei teillä ole makua enemmän kuin piikatytöillä sinä, Anette, joka olet ollut Tukholmassa sinäkin ja olet nähnyt ja tiedät, katso nyt, auta nyt noita tyttöjä tuossa sopiiko nyt tuo huivi? Onko hän nyt todella muistuttanut heidän puvuistaan? kysyi professorska.
Jo ilmautui osa kyyhkystäkin olalle, mutta nyt vasta rupesi maisteri ajattelemaan, sopiiko muka kyyhkystä nyt tuohonkin panna. "Kenties olisi sentään parempi, jos laittaisi oravan, kesyn oravan; niin, mutta..." Ja hän ajatteli, kumpiko olisi luonnollisempi, oravako vai kyyhkynen. Ties kuinka kauan hän olisi siinä istunut, jollei häntä olisi keskeyttänyt heleä ääni hänen takanaan.
ELVIIRA. Sopiiko se aikaihmiselle syntymäpäivänään? EEVA. Ei se ollut pieni poika, vaan Onnen kapteeni. ELVIIRA. Oletteko te ennestään tuttuja? EEVA. Emme. ANNA. Missä sinä hänen kanssaan olit? EEVA. Kuljimme pitkin katuja. ELVIIRA. Mitä te puhelitte? EEVA. Emme puhelleet mitään. Minä kuljin edellä, hän asteli jälessä. ELVIIRA. Sepä sitten friiailua! EEVA. Aivan oikeaa friiailua.
Ethän sinä pysy yhdessä kohdenkaan, ja kun pappi saarnassaan muun muassa sanoi: kyllä herra hullut hoitaa, niin silloin sinä heti ääneen huusit että kyllä se hoitaa. Sopiiko tämä nyt kirkossa? M
"Mitä tämä merkitsee, Berengaria?" sanoi Richard, kääntämättä päätään, mutta jättäen käden hänen haltuun. "Käske pois tuo mies hänen katsantonsa tappaa minun!" sipisi Berengaria. "Pois täältä, heittiö!" sanoi Richard asentoansa muuttamatta. "Mitä sinä odottelet? Sopiiko sinun katsella näitä naisia?" "Teidän majesteetinne käsky pään suhteen?" sanoi mies. "Ulos, koira!" vastasi Richard.
"Sopiiko kenraalin syödä voileipää, kuin vihollinen hyökkää päälle?" muistutti kapteeni nurisevan näköisenä. "Kyllä, herra kapteeni", niinhän Sandelskin teki, vastasi toinen soturi rohkeasti. "Vääpeli ei saa siinä seista viisastelemassa, vaan käyköön pian komentamassa päällikköä marssimaan pois ruokakaapilta", virkkoi kapteeni oikein mahtavasti. "Se tapahtuu heti", vastasi vääpeli.
Ja minäkö panin sinut kiistelemään suuren, siunatun enosi kanssa luonnollisista kasviheimoista ja väittämään, että orkideat muodostavat oman erinäisen heimonsa, eivätkä olisi sovitettavat muihin monogyneihin? Sano, sopiiko minua semmoisista syyttää?
Kun tuli kerran siitä puhe, sanoi hän hiukan kärtyisesti: »Enhän minä sitä yksin mitenkä voi, kun ei siitä kuitenkaan kukaan muukaan välitä.» »Kun saisit sen vain alkuun jos kirjoittaisit sille maisteri Hagmanille ja kysyisit häneltä neuvoa?» »Eiköhän hänellä ole muuta parempaakin tehtävää.» »Olipa se omituista, että hän ei tullutkaan takaisin, vaikka lupasi.» Kaarina puri poikki rihman ompeluksestaan eikä nostanut päätään. »Tule, Naimi, niin koetetaan, sopiiko tämä nyt» sanoi hän.
Halvin talonpoika rukoilee näkymätöntä luojaansa. Hän uskoo häneen. Hän luottaa häneen. Tuo ainoa, johon he kaikki näin uskovat ja luottavat, ansaitsee tätä luottamusta ja osottaa itsensä semmoiseksi. Minä en saata puhua siitä, kuinka taistelon käy ja samalla ummistaa silmiäni häntä näkemästä. Hänestä päätös riippuu. Ja sopiiko minun ajatella, että hän tekee päätöksensä omiensa vahingoksi?"
"Antaa anteeksi!" huusi Cineas. "Sopiiko tämä sana? antaa anteeksi! Hän hyväksyy sitä. Hän kiittää sinua. Voi ystäväni, älä väärinkäytä tuota teidän uskontoanne, jossa löytyy niin paljon suurta ja puhdasta, sillä muutoin teet sen filosofiaa halvemmaksi ja vieroitat siitä mitä vakavimman sielun, joka ennen kaikkia pyrkii totuuteen.