Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Neiti Hanna, senaattorin ainoa tytär, tuli salista, jossa hän oli istunut vertaillen englantilaista ja ruotsalaista raamattua toisiinsa. Hän oli pitkävartaloinen, vähän miesmäinen, vaan kuitenkin miellyttävä nainen, ijältään 25 ja 30 vuoden välillä. Viisaat silmät katselivat vähän surumielisesti.
"Tämmöisissä tapauksissa on mahdoton voida hyvin", lausui lääkäri, surumielisesti päätänsä pudistaen. "Sanokaa vaan suoraan, tohtori, kaikki. Sanokaa että minä lähden pian. Minä tiedän sen itsekin ja odotan vaan hetkeä. Asiani maailman kanssa ovat selvällä". Nuori lääkäri loi pitkän silmäyksen Elluun. Voiko kuolevainen puhua noin tyynesti lähdöstänsä? Kauan katsoi hän sairaasensa.
Semmoisen taipaleen jalan kulkenut syömättä, luulisipa tarvitsevan ruokaa ja lepoa", sanoi Maija surumielisesti. Maijan vanhempi sisarkin, Anna, oli kotona ja koki hänkin muiden kanssa viihdyttää juroa Mattia. "Ei minulle nyt maista ruoka eikä lepo: kaunis on tämä Pohjolan kesäinen yö, lähtekäämme kävelemään kylälle, tervehtimään vanhoja ystäviä", esitteli Matti tyttärille.
Mutta vanha herra täydensi mielessään hänen kertomuksensa ja pian oli hänellä sielunsa silmien edessä yhtenäinen tarina heimosta, joka oli joutunut pois juuriltaan ja joka nähtävästi kulki kohti varmaa ja ennakolta määrättyä perikatoaan. Vierivä kivi ei sammaloidu, hän hymähti itsekseen surumielisesti.
Olemmehan me komea pari! Täytyyhän meidän käydä hyvin puettuina. Sinä olet komea, hymyili Liisa surumielisesti. Johannes väänteli itsetyytyväisenä viiksiään. Mutta hän virkahti, vastaten Liisan hymyyn kuvastimessa: Sinä taas olet kaunotar kerrassaan. Mutta kyllä minäkin ehkä vielä miehestä käyn. Kahdesta, pisti Liisa piloillaan. Kaikista, tulee sinun sanoa, opetti Johannes.
"Kuka te olette, joka minut tunnette?" kysyi hän ihmetellen. "Mitä, etkö tunne vanhaa ystävääsi Riston Mattia?" "No, johan nyt ihmettä! Luulin, ettei minua täällä kukaan tunne ja että saan yksinäni raskasta murhettani kantaa," sanoi hän surumielisesti ja välinpitämättömästi.
"Niin, toivokaamme parasta", lisäsi Baard, "ja häpeä sille, joka sinua kadehtii. Ihmiset puhuvat siitä kuinka mainio kartano Skjölte on, ja suurin kunnia siitä on tuleva sinulle, sanotaan". "Niin, ja tosi se on" sanoi Eli. "Hm " sanoi Marit, "jos olisi tehty yhtä hyvää työtä sisällä kuin ulkona, niin ei hätää olisi". Ja hän katseli surumielisesti noita molempia, jotka istuivat hänen edessänsä.
Minä tulen kuolinvuoteelta. Johannes säpsähtää. Kenen? Oletko sinäkin tappanut jonkun? kysyy hän kummallisesti hymyillen. Tauti tappoi. Hänhän olikin jo niin kauan kärsinyt osittaisesta halvauksestaan. Kuka? kysyy Johannes kiinteästi. Rabbing. Sinun entinen suurin vihollisesi, lisää rouva Rabbing surumielisesti hymyillen. Johannes saattaa hänet nojatuoliin ja istuu itse toiseen häntä vastapäätä.
»Olen tehnyt monta ensi-yritystä», Nydia vastasi lapsekkaasti. »Mutta oletko itse, neuvojani, huomannut sen niin helpoksi? Voitko sinä hallita, voitko salata rakkauttasi Ioneen?» »Rakkautta! Nydia rakas! Ah! Se onkin toinen juttu», nuori elämäntuntija vastasi. »Sitä arvelinkin!» Nydia virkkoi surumielisesti hymyillen. »Glaukus, otatko minun kukkaraukkani?
Surumielisesti hymyillen hän nyykäytti vanhettuneille kasvoilleen, jotka hän näki kirkkaassa levyssä, maksoi, mitä häneltä vaadittiin, eikä välittänyt niistä ihmettelevistä silmäyksistä, joilla parturi apulaisineen häntä katseli.
Päivän Sana
Muut Etsivät