Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Samassa loi Andreas silmänsä Ellen'iin niin surumielisesti ja rukoilevasti. Ellen pani käsivartensa hänen kaulaansa. Hei hei! kuului ääni oven suusta: vai täällä leikitellään rakastajia! Se oli Henrikin ääni, vaikka se soi niin vieraalta ja pilkkaavaiselta. Ellen tuskin tunsi sitä ja tuijoitti häneen niinkuin aaveesen. Siinä seisoivat kaikki kolme ja katselivat toisiansa.
Minä aavistan, tiedätkö, että sen loisto on pian hankkiva sinulle vapauden... Vapauden! virkkoi Messenius surumielisesti. Niin, sinä olet oikeassa: haudan vapauden, vapauden maaksi maatua, missä mieli tekee. Ei, jatkoi Lucia innostuen, sinun silmäsi näkevät vielä kunniasi tulemisen.
Se oli sama tyttö, joka seisoi tuolla tuskin jalan leveällä kalliokielellä ja uneksien katsoi alas syvyyteen, jonka partaalla hän seisoi. Keskellä vallattomuuttansa joutui hän outoon mielentilaan, hän kävi hiljaiseksi ja tyyneksi sekä katseli eteensä surumielisesti, ikäänkuin hän olisi nähnyt jotakin, jota hän halasi eikä kuitenkaan voinut saavuttaa.
Sitten sanoi Knut: »Mutta jos minä jään kotiin, niin minä tahdon hyödyttää.» Holt katsoi häneen kysyväisesti. »Kauppa ei minua, niinkuin tiedät, huvita. Mutta enkö minä voisi auttaa sinua tehtaissasi?» »Aivan varmaan, aivan varmaan,» Holt vastasi ja katsoi pitkään eteensä, »Minähän voin myös antaa sinun työmiehillesi lääkärinapua.» Holt katsoi melkein surumielisesti poikaansa.
Mutta viimeinen, ainoa, ilo, jonka Kristus lupasi väsyneille ja raskautetuille sieluille, ilo Jumalassa, pakenetkohan sinäkin ... petätköhän minut?..." Nojautuen sohvan laitaan, hän painoi kasvonsa käsivarttaan vasten. Pastori seisoi vieressä ja pudisti surumielisesti päätään.
Bellmanin, saksalaisperäisen se soinnuttaa eräiden ruotsalaisessa kansanluonteessa piileväin tunnelmallisten, surumielisesti iloittelevien ja vallattomien mielialojen herkimmäksi laulavimmaksi ilmestykseksi.
Hänestä näytti kuin nuo tummat silmät pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin hänen takanaan niin äärettömän surumielisesti, aivan kuin itkevän silmät. "Te näytätte kovin väsyneeltä," sanoi Peter, "ettekö tahtoisi hiukan nukahtaa? Voitte panna päänne tuohon kivelle, ja minä vartioin." "En kaipaa unta," sanoi vieras, "minä valvon kanssanne."
Ruskea, paljas jalka näkyy hameen alta ja silmä katsoo surumielisesti sinitaivasta kohti. Hän on laihtunut sitten kun viimeksi hänet näimme ja näyttää väsyneeltä, uupuneelta. Vaan siitä asti kuin lehdet rupesivat puhkeamaan onkin hän kuljeskellut paikasta toiseen, talosta taloon lapsi selässä, kysellen Aslakia.
Tänä yönä sen täytyy tapahtua. Mieti asiaa! Minä olen itse ollut samanlaisessa mielentilassa. Silloin sinä pelastit minut. Se oli toista, hymyili Soisalo surumielisesti. Sinullahan oli ja on vieläkin koko maailma edessäsi. Minun maailmani sensijaan on nyt lukossa, umpilukossa. Sinä ehkä vain kuvittelet niin. Anna edes huomisen aamun valjeta, ennen kuin teet jotakin ratkaisevaa.
Niin, sanoi Antti ja sulki pöytälaatikon. Voit olla oikeassa. Viime yö oli uneton helvetti minulle. Juuri sellaisina öinä voi johtua jos jotakin mieleen, huomautti Soisalo. Tietysti sen piippu oli jo monta kertaa kohti kulmaluutasi. En tahdo kieltää, etten sitä olisi pari kertaa sormitellut, hymyili Antti surumielisesti. Mutta mitä minusta nyt tulee? Enhän minä osaa alkaa enkä ajatella mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät