Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Tahdotteko te tulla ylioppilaiksi, vai kuinka? Ja mitä sitten? Jos vaimo vaan istuu kiinni kirjoissaan eikä vähintäkään pidä lukua, kuinka askareet ja lapset hoidetaan, kuinka hupaisen sinä tosiaankin luulet miehelle olevan sellaisen kodin? Rouva Ivarsson naurahti surumielisesti.
Dora katsoi häneen suurin, ihmettelevin silmin ja pyyhkäisi hiukset kasvoiltaan. "Miksi et sinä uskonut onneen, sinä, jolla on kaikki, mitä ihminen voi toivoa?" jatkoi hän epäillen. "Siksi että minun elämäni niin aikaisin sai aivan toisen, vastakkaisen suunnan", vastasi Eugen surumielisesti hymyillen. "Miten niin ... kerro minulle ... kerro!..." huudahti Dora.
Minä en laisinkaan pelännyt, eipä edes tuntunut siltä, kuin hän olisi ollut vieras minulle. Sitte nyykähytti hän surumielisesti päätänsä, ikääskuin jäähyväisiksi ja poistui samaa tietä, kuin hän oli tullutkin. Kuu äitini palasi takaisin, kerroin minä hänelle, että luonani oli käynyt niin ystävällinen, vieras nainen, joka näytti hyvin surulliselta.
Ja näin pahoja ja kapinallisia ollessamme meidän lienee paras odottaa anteeksi-antamusta, siksi kuin emme enää voi syntiä tehdä." "Tuo missis, ei kumminkaan ole ollut teidän tapanne eikä liioin masterinkaan," säisti Betty. "Parempi kenties, jos olisi ollut," sanoi äitini surumielisesti Jackia muistellen.
Mutta te puhutte niin että toinen voi ymmärtää; jos minä saisin jäädä teidän luoksenne, olisi se minulle parasta! Kyllä tekisin työtä yöt päivät ansaitakseni leipääni. Kirkkoherra mietti kauan ja pudisti sitten päätänsä surumielisesti. Se ei sovi, lapseni. Vaikka kuinka ajattelisin, niin se ei käy laatuun.
Lempeydellä, kaikui varma vastaus syvyydestä. Ei sovi maksaa samalla mitalla, millä itse saa, eikä ole silmää silmästä otettava. On oltava elämää ylhäisempi. Etkö usko, että olen joskus ollut sitä? hymähdin surumielisesti. Kyllä. Mutta olet ollut niin usein myöskin niin paljon julmempi elämää, vain jonkun aatteen tai asian vuoksi, jota olet luullut siten edistäväsi.
Siellä hän nojasi, saaren impi, pyhävaatteissaan, kalpeana ja pienenä korkeata kivipöytää vasten. Sylissä joku kukka, muut olivat soluneet maahan. Silmät tuijottivat surumielisesti äärettömyyteen, jonka arvotusta ne näyttivät tutkivan. Suun ympärillä heikko hymy... Juuri tämän hymyn kohdalle hän piirtäessään pysähtyi, kun rupesi tuntemaan väsymystä. Oliko hän työhönsä tyytymätön?
Silloin hän kokosi kaikki voimansa, nousi sammalvuoteelleen istumaan, katsahti vakavan surumielisesti vieressään istuvaan poikaan ja lausui omituisen liikutetulla, juhlallisella äänellä, jota poika säpsähti: »Polvistu, Mertsi, jotta vielä siunaan sinut kuten äitinikin siunasi minut, ennenkuin erosin hänestä.
"Hän on sortanut minua pienuudesta pitäin ja nytkin on hän haastattanut minua oikeuteen kunnian loukkauksesta, ja minä en ole ikään ennen ollut käräjissä. Minä tulen nyt juuri kaupungista kyselemästä neuvoa, vaan huonot lohdutukset minä sieltä sain", sanoi Jaakko avo- ja surumielisesti. "No, mitenkä te sitten hänen kunniansa loukkasitte?"
Tahi paremmin! Tule kanssani ja käänny K n puoleen! Hän on kuuluisa sydäntautien lääkäri. Anna minun viedä sinut hänen luoksensa. Varmaankin hän voi ja tekee sinut terveeksi!» Henrik pudisti surumielisesti päätään. «Tuossa on hänen kirjansa!» hän lausui osoittaen ikkunalla olevaa avonaista kirjaa. «Siitä tunnen tarkkaan tilani. Tuolla on sinun tähtesi! Se nousee!
Päivän Sana
Muut Etsivät