Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Anteeksi, hän sanoi ystävällisesti ja sydämellisesti kätensä ojentaen. Minä en tiennyt, mitä tein. Toivon, etten ole loukannut teitä. Kyllä, vastasi rouva Sorvi. Epäilemättä te loukkasitte minua. Mutta minä olen tottunut antamaan anteeksi loukkauksia. Viimeisen lauseen lausui hän kuitenkin pienellä, tekopyhällä huokauksella, joka jälleen houkutteli äskeisen, itsetietoisen hymyn Antin huulille.
KUNINGATAR. Sen takaan; minust' olkaa huoletonna. Pois piiloon, hän jo tulee. HAMLET. No, äiti, mikä asiana? KUNINGATAR. Isääsi, Hamlet, kovin loukkasit. HAMLET. Isääni, äiti, kovin loukkasitte. KUNINGATAR. Hamlet! Se vastaus on löyhän kielen. HAMLET. Ja kysymys se oli herjan kielen. KUNINGATAR. Mit' aiot, Hamlet? HAMLET. Mikä asiana? KUNINGATAR. Mua etkö tunne?
"Hän on sortanut minua pienuudesta pitäin ja nytkin on hän haastattanut minua oikeuteen kunnian loukkauksesta, ja minä en ole ikään ennen ollut käräjissä. Minä tulen nyt juuri kaupungista kyselemästä neuvoa, vaan huonot lohdutukset minä sieltä sain", sanoi Jaakko avo- ja surumielisesti. "No, mitenkä te sitten hänen kunniansa loukkasitte?"
Minä ylenkatsoin heitä jok'ikistä. Jäätyneet vanhat puutarhurit sydämen kukkastarhoissa, te loukkasitte minua itseä! Tuomio-istuin oli minusta täynnä tunnottomia houkkioita. Advokatin-aidakkeessa ei ollut enemmän hellyyttä eikä runoutta, kuin ravintolan tiskissä.
"Suokaa anteeksi, neiti Barneken", sanoi pastori ystävällisesti, vaan vakavasti, "että, tällä tavalla, sekaannun teidän asioihinne; mutta tokkohan te tiedättekään, että vähän aikaa sitten loukkasitte äitipuoltanne tylyllä ja kummallisella käytöksellänne?" Gabrielle loi äkkiä silmänsä maahan ja puri huuliansa, salatakseen miten ne vapisivat.
Varroinkin tätä, ollut ei se tietämätöntä. En koskaan taukoa ma tästä taistosta; Te loukkasitte Marjaa, minua ja lapsiain, Metasta Aaneen asti; aatteiden kukko, kiekaiskaa nyt kaikuvasti Lähtee sisälle vaimon ja lapsien kera. Ja saarnatkaa Te, apostoli, raikuvasti lemmestä, jonka kielsitte Te vaistosta, ennenkuin kolmasti ees kiekui kukko! NEITI SK
Mennään sitten kaikin yhdessä. EEVA. Minä menen sillä aikaa. ONNEN HERRA. Niin tosiaan. Eeva menee edeltäpäin. Janne, mitä te siinä teette? NEITSY JANNE. Minua itkettää ja nukuttaa. EEVA. Menkää kotia nukkumaan ja huomenaamulla pyytämään anteeksi Hilma Pollarilta, jota aivan syyttömästi loukkasitte niin pahasti, että hän itki. NEITSY JANNE. Voi sentään! EEVA. Itki, itki!
"Suokaa anteeksi", sanoi viininkauppias. "Teidän täytyy kärsiä vikojani. Tämä hirvittävä havainto on minulle vielä jotaan käsittämätöntä. Me rakastimme toisiaan niin sydämmestä minä tunsin olevani niin onnellinen ollessani hänen poikansa. Hän kuoli minun sylissäni, rouva Goldstraw, kuoli siunaten minua niin kuin yksin äiti saattaa siunata lapsensa. Ja nyt monen vuoden kuluttua saan kuulla että hän ei ollutkaan äitini! voi! voi! En tiedä enään mitä puhun!" sanoi hän ja se malttavuus, jonka vaikutuksen alla hetken oli puhunut, liekutti ja sammui "Se ei ollut tästä hirvittävästä surusta, josta oli aikomukseni puhua, vaan jotaan muuta. Niin, oikeen! Te hämmästytitte, loukkasitte minua vasta, kun sanoitte tahtovanne salata asiaa minulta, jos olisi ollut mahdollista.
Päivän Sana
Muut Etsivät