United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ajattelijoilla on sentään outoja intohimoja», Arbakes tuumi, »jotka sellaisen kuin minutkin vievät kuolinvuoteelta ja terveetkin johtaa elämän ruusuisista nautinnoista tällaiselle karuille, öisille poluille, Mutta kun intohimo ja kosto heitä jäytävät, voi se Tartaruksestakin tehdä Elysiumin.» Korkealta, kirkkaana ja surumielisenä kuu valaisi tämän synkän vaeltajan tietä hopeoiden jokaisen sen säteitten tielle joutuneen vesilätäkön ja luoden varjon jyrkän vuoren toiselle rinteelle.
Minä tulen kuolinvuoteelta. Johannes säpsähtää. Kenen? Oletko sinäkin tappanut jonkun? kysyy hän kummallisesti hymyillen. Tauti tappoi. Hänhän olikin jo niin kauan kärsinyt osittaisesta halvauksestaan. Kuka? kysyy Johannes kiinteästi. Rabbing. Sinun entinen suurin vihollisesi, lisää rouva Rabbing surumielisesti hymyillen. Johannes saattaa hänet nojatuoliin ja istuu itse toiseen häntä vastapäätä.
Täytyy panna alttiiksi itsensä ja kaikki muutkin ja pysyä yhdessä, oikein yhdessä tuossa vajoavassa laivassa aivan viimeiseen silmänräpäykseen asti. Ja sitte ihana maailma, jää hyvästi! Sellainen alttiuden tunne oli vallannut meidät kaikki ja pakenemisen aikeet olivat jo aikoja sitte jätetyt. Me kuljimme vaan kuolinvuoteelta kuolinvuoteelle, eikä tohtori Bresserkään enää meitä tästä estänyt.