United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyennyt olisi, jos olisi työtä riittävästi ollut ja siitä annettu palkka... Ja hän muisteli mitä sanoi siellä johtokunnassa. »Kunnian herrat, antakaa työtä. Kyllä minulle kelpaa. Minä rupeaisin vaikka teille, Tikleenin komesrootti, hevoseksi: vetäisin tavaranne laivarannasta kauppaanne. Ja lyödä saisi, jos laiskaksi näkyisin. En minä työtä säikähdä.
Sinä tarkoitat, virkkoi hän, että minä rupeaisin teidän tyhmyyksienne suojaksi... Mutta sama se, hankkikaa meille heti muutamia talonpoikaispukuja ja antakaa neljälle henkivartijalle määräys seurata meitä loitolla, huomiota herättämättä. Ainoastaan Juliana, Märtha Leijonhufvud, Ebba Wachtmeister ja sinä saatte olla mukana. Mars!
Luuletko nyt voivasi jutuillasi pitää ne siellä edes puolen tuntia?» »Koetetaan.» »Sinä, Jassu, yksin tiedät nyt tämän asian. Jos hyvin sattuu, pysyy Santran olinpaikka salassa muutaman päivän, jollet sinä vain mitään...» »Ole vaiti, saisinhan minäkin ne junkkarit sitten niskaani, jos sitä lörpöttelemään rupeaisin, että minäkin olen jutussa ollut.» »Niin, no sitä minäkin.
Kun isäntä näki vierasten niin kiintyneen kaloihin, sanoi hän: »Siitä saatte, jos viitsitte kantaa, ottaa kotituliaisiksenne minkälaisen vain haluatte. Vaikka tuon isoimman.» Tässähän juuri mietin, että rupeaisin hieromaan kauppaa esimerkiksi tästä, luulen että tämä neljän tai viiden kilon välille painaa ja puntaripa sen tarkemmin näyttää. Kauppa on tehty, otatte vain matkaanne, sanoi isäntä.
Ja tiedättehän te yhtä hyvin, että minä ennemmin luopuisin koko perintöoikeudestani ja rupeaisin päivämieheksi, kuin antaisin teidän kaivata rakkaita vanhoja kirjojanne? "Tämän molemminpuolisen tiedon minä pidän vallan varmana kaikessa mitä sydämeni toivoo saada teille ilmoittaa.
Siinä kynsäsi vanhus taas nenäänsä, ja kun minä epäileväisesti katselin hänen silmiinsä, sanoi hän: "uskokaa pois, niin oli sen asian laita. Minussa ei olisi miestä valehtelemisella ansaitsemaan ateriaakaan päivässä, jos minä valehtelijaksikin rupeaisin"; mutta kuitenkin kynsiskeli hän nenäänsä, vaikka tosin se nyt tapahtui viimeisen kerran koko kertomuksen ajalla.
"Hyvä, rakas enoni", vastasin hieman vihastuneena, "panenpa sanani pantiksi, ett'en rupea tupakoimaan, enkä juomaan; en ole tähänkään asti sitä tehnyt, enkä ymmärrä miksi nyt siihen rupeaisin". "Se on oikein poikaseni! Lyö kättä sanasi vakuudeksi!
"Miten te sen tiedätte ... oletteko saaneet jotain tietoja siitä hankkeesta?" "Olen ... hm; minun täytyy tunnustaa että on ... että on käännytty minun puoleeni ja tahdottu että minä, likisimpänä, rupeaisin holhoojaksi ... jos nimittäin jotain sellaista taitaisi tulla kysymykseen."
Mitä niihin tuumiin tulee, että minä rupeaisin ensi vaalissa kreivikunnan kandidaatiksi, niin toivoisin tekeväni ne tyhjiksi, ja olen jo sen tehnytkin; ja nyt olen aloittanut matkustuksiani. Olin ensin päättänyt rajoittaa ne isänmaahani. Tuumat ovat vaihtelevaisia. Minä lähden ulkomaille. Saatte kuulla minulta mihin.
"Mutta mitä tämä tämmöinen tietää?" huudahti paroni nousten istualta. "Rauhoitu, ystäväni rakas, siksi kuin ruoalta pääsemme!" kuiskasi paronitar miehensä korvaan, vetäen häntä takaisin tuolille. Taaskin vallitsi äänettömyys. "Nämät ovat ihmeellisiä ihmisiä", ajatteli Kalle itseksensä, "ei mikään heitä huvita... Entä jos rupeaisin mahan-puhujaksi, ehkäpä se heitä vähän 'priskaisi'".