United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANTON. Nähnyt mätäkuun houreessa! Mutta äänettä asioista, jotka eivät koske sinuun, ja mene toimiis! ELIAS. Olin juuri aikeissa lähtemään. ANTON. Ja kerran vielä muistutan: pidä kieles hammasrivin takana noista hulluista luuloistas. ELIAS. Ja heistä tulis kuitenkin oivallinen pari. ANTON. Pois! ELIAS. Poishan minun täytyy, saattamaan esiin kartanon vaunut. Mutta kyllä hänen masennan vielä.
FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tytärtä! Saata vaunumme tänne, Anton. ANTON. Ei, veljeni, ei. FUCHS. Sinä sydämmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista tytärtä. ANTON. Ei auttais sittenkään. TOMMI. Ei vaihka lupaisit hänelle puolen taloas ja vanhimman tyttäres vaimoksensa, kuin kuningas itäisellä maalla. FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siinäkin on liiaksi.
Kymmenen pataljoonia! FUCHS. Koko komppani tanssivia Preussiläisiä. MAX. Missä, mun rakas veljeni, missä? FUCHS. Tuolla olvituopissa. Kas kas! Hii! Taivas varjelkoon! MAX. Pane kansi kiin. Pian pian! Pitää aina kohta lyömän kannen kiin niin pian kuin jotain senlaista huomaa. Tässä on suuri valtakunnan petos tekeillä. TOMMI. Missä? ANTON. Olkaat meitä peläättämättä turhaan.
ANTON LEANDER. Hen voi pahon, me teytte kesköitte telle kertta. LEONTJEV rientää eteisovesta kansliahuoneen kautta ojennetuin käsin Anton Leanderia kohden, välittämättä jäljessä tulevan Tyyni Leanderin pidättelemisistä. He palaavat kävelyltä. Leontjev on liikutettu, äänessä yhtaikaa sekä nuhtelua että lohduttelua: Antón Antónovitsh! Antón Antónovitsh!
TYYNI tempaa kuulotorven nopeasti hänen kädestään: Mitä teetkään? Ei, ei! Heidän välillään syntyy taistelu. ANTON. Men tillåt mig ändteligen... Vad är det, Tyyne?
Anton Pafnutitsch, joka oli ottanut Jumalan todistajakseen siihen, että punainen rahalipas oli tyhjä, ei valehdellut eikä tehnyt syntiä: punainen lipas oli todellakin tyhjä. Hän oli pannut setelit, joita siinä säilytti, nahkaiseen pussiin, jota aina piti paidan alla rinnallaan. Tällä varokeinollaan sai hän johonkin määrään poistetuksi epäluottamuksensa kaikkiin ihmisiin ja ainaisen pelkonsa.
Anton ja Tyyni kohauttavat toisilleen olkapäätä. Tyyni viittaa kädellään, että Anton vain huoletta vetäytyisi omaan huoneeseensa seuraa pitämästä. ANTON tuskallisesti huoahtaen menee oikeanpuoleisen takaoven kautta. LEONTJEV tulee kansliahuoneesta pulveri kädessä: Minjä löytänyt pulfer. Nu? Missä Antón Antónovitsh? Aha, kammari makkama? Se hjuuvä, se hjuuvä.
Se olisikin ollut onnettomuus tuolle lapsi paralle, jos hän olisi saanut Gyllensvingel'in; kaikista minun entisistä ystävistäni ja toveristani oli hän tyhmin, jolla oli vähin sydäntä, mutta enemmin luottamusta itseensä. Niin, mutta vapaaherratar Anton koettaa saada hänet vävyksensä. Niin, Attalien kanssa se on selvää, mutt'ei se ole hänen tarkoituksensa.
Kaikki, mitä juutalainen rotu on kärsinyt ja yhä uudestaan kärsinyt Venäjällä, on Anton Rubinstein sävelissään tehnyt havaittavaksi, antanut sille muodon ja värit.
ANTON LEANDER. Tiesikö Maria, ett laps olis jeeny elon, jos Maria olis auttanut?