United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, tosin täysi oikeus", lisäsi tyttö jonkinlaisella katkeruudella äänessä, ja olkapäitään kohauttaen. "Mitä se häntä liikuttaa, miten ennen on ollut". "Niin, niin, taivaan Jumala, niin! Mitäpä sellainen, nuori, käskevä tuittupää huolii vanhasta ystävyydestä, jonkalaista ei milloinkaan ole saanut nähdä. Ei hänestä saata sitä luullakaan.
Jo kevät riemuisa saapuu hymyin, ja kaikkoo talvi tuittupää; sulo taivas siintää, ja pilvet poutii, veet kirkkaat rinteiltä syöksähtää. Säde vuorten huipuilla illoin valvoo, meri päilyy hohteess' aamukoin; koko luonto riemuiten päivää palvoo, ma omaa Bellaani jumaloin.
»Hohoh teitä, olettepa te aika tuittupää!» sanoi pyöveli. »Jos edes olisitte sanonut kunnon miehen, niin olisi siinä hiukkanen totta mutta kunnian miehiä, niiden kanssahan minä olen tekemisissä joka päivä, yhtä läheisessä kuin olin tulemaisillani teidänkin kanssanne. Mutta menkää Herran nimeen ja seurustelkaa oman itsenne kanssa.
Pyydän, syökää! SATURNINUS. Miks tuossa puvussa, Andronicus? TITUS. Siks, että itse tahdoin kaikki laittaa Näin ylhäisille pöytävieraille. TAMORA. Olemme kiitolliset, hyvä Titus. TITUS. Niin varmaan, mieleni jos tuntisitte. Mut, majesteetti, mulle sanokaa: Tekikö oikein tuittupää Virginius, Kun omin käsin tyttärensä tappoi, Jok' oli raiskattu ja häväisty? SATURNINUS. No, tietysti.
Onko Vilho mennyt? BLOM. Hän on mennyt. Setä, oi setä, minä olen onnettomin tyttö maailmassa! En enää milloinkaan saata iloinen olla! Ei, setä, tuota pikaa saat minut kätkeä turpeen alle! BLOM. Hm, oma syysi, lapsi raukka. Kuka sinun käski olemaan semmoinen tuittupää. MARI. Onko Vilho kertonut? BLOM. Tietysti hän sen kertoi. Poika parka on vallan epätoivossa.
Pianpa lentäisittekin ilmaan, jos ruuti syttyisi tuossa patronalaukussanne". "Siinä ei ole ruutia", sanoi vouti nolona, jotakin edes sanoakseen. "Mutta minut sä olet jo kärventänyt". "Sitäpä en näe, kaikkihan on eheänä vielä. Mutta piisaa jo. Antakaa mun mennä". "En pitele sinua, sinä tuittupää; saattaisitpa kyllä katkeroittaa elämän siltä, joka sinua lempii".
Ja odottakaa, milloin paistetut varpuset suuhunne lentäisivät. Odottakaa, elkää pitkästykö. MIKKO. Topra, hupsu, elä mene! Sitä on tuittupää. Tule takaisin, puhutaan järkevästi asiasta. Oli sinulla muka syytä, noin silmittömästi suuttua. Emmehän vielä edes jyrkästi kieltäneetkään. KUNNARI. Semmoisen elämän kuin mies nostaa. Haukkuu suut, silmät, korvat täyteen, että oikein tuota jo säikähtää.
Jätät minut oman onneni nojaan. Sanon sen suoraan. Näes, minä olen tuommoinen rauhaton tuittupää. Voi, jospa olisi siinä kaikki. Mutta minä olen ehkä vaarallinen ihminen, pahantekijä, jota jahdataan korvesta korpeen kuin sutta ikään. Minä vetäisin sinutkin onnettomuuteen, Matlena. Ei, ennemmin kärsin yksin tulkoon mitä tuli! Lähde nyt, minä vien sinut lähimpään taloon.
MEFISTOFELES. Tosissa lausu vainen näin, Sun jätän aivan mielelläin! Kah, eihän paljo hukkaamista Oo tuommoisesta toverista, Kun ain' oot tuittupää ja tuima Ja aina tiuskit mulle, huima! Mun yhtenään on puuha karvas Ja jospa herran nenäst' arvais, Mitä mielinee hän kulloinkin! FAUST. Jop' osuit oivaan nuottihin! Kai pitäis kiittääkin, kun mieltäni pahoitat?
En tiedä mitä lukijani tähän saakka lienee ajatellut Kenelm Chillinglystä, mutta kaikissa hänen kummallisen luonteensa mutkissa löytyi tie, joka vei suoraan hänen sydämeensä kun vaan oli häntä heikompi ja pyysi häneltä turvaa. Hän kääntyi äkkiä, hän unohti tilansa omituisuuden ja vastasi. "Pikku tuittupää, ennen saa minua ampua kuolijaksi, kuin minä teitä heitän, jos pulassa olette.