United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
He menevät peräkamariin, Muttinen asettuu nojatuoliin, Kikka jatkaa: »Se on tällainen, hiukan leikillinen: Yö hiipii kerakkeesi immytunelmiin...» »Kerakkeesi? Mitä? Hm ... häh?» kysyy Muttinen. »Niin, se kerake ... vitsi, ymmärrättehän ... naisväestä... No, jos se ei miellytä, niin tässä on toinen. Uutta tyyliä... Sillä tyyliä pitää olla: Tuuti hiljaa elämän viljaa, Sointua sulhoa varten...»
Toisena aamuna ei lausunut Rietu eilis-iltaisesta puheesta sanaakaan, mutta oli Annalle niin erinomaisen imarteleva ja maire, jotta Anna vasten tahtoansa huomasi, ettei se asia vielä hetikään ollut silliseksi puhuttu. Myöskään kaunista sulhoa ei ollut viikon päiviin näkynyt Sutlepalla, mutta hän juoksi sitä useammin kaupunkiin, josta toi takaisin kaikenlaisia tietoja.
Ja kuinkapa hän saattaisikaan ajatella, kun hän ei tiedä miehestä mitään eikä ole kohdannut ketään itsensä arvoista sulhoa vielä milloinkaan. Nuoremmat tuumineet, mitä tuumineet. Mutta ankaran hovirouvan nimen kuullessaan he olivat kaikki myyriksi mykistyneet ja painaneet päänsä kuin kukkaset rajuilman tullen.
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti sulhoa tytölle; Tullos sulhanen tytölle, Mies kaunis, punainen poski, Matalainen, saapasjalka, Vereväinen, verkahousu! Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti Turkuhun tytärtä, Kauppamiehelle kanaksi Porvarille puolisoksi; Viimen vanhemman varaksi, Emonsa elättäjäksi!
Toiset tytöt laskeusivat töyräältä alas sieltä katsomaan ja odottamaan sulhoa tulevaksi. Ihastusta he olivat täynnä ja onnellisuutta jokainen, saati sitten morsian. Joka hetki he odottivat, että milloin tulee kuninkaan poika, ajaa mustilla hevosilla, joilla on kultasuitset ja kaikki kullasta.
Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä. Rautamies merestä nousi, Rauta suuna, rauta päänä, Rauta kukkaro käessä, Rauta kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Rautamiehen puolisoksi!"
Hän sanoo että minun tulee kertoa jotakin hääpäivästä, ainoastaan yhdestä hääpäivästä, vaikka oli kaksi morsianta ja kaksi sulhoa. Seuraavana jouluna sen jälkeen kun yksin matkasin Kondoveriin, enkä entisestä kodistani löytänyt muuta kuin rauniot. Näytti kuin Stefan minulle mitään virkkamatta olisi kiirehtinyt uuden kartanonsa rakentamista siellä.
Joukko laulaa: Kuin virpa vihanta tuo neito ihana, Niin suloinen ja kaunis kuin kukka nurmella. On lumivalko otsa ja kaunis katsanto, Käynti norja, nopsa ja sorja vartalo. Ken tuon neidon saa, sille hurrataan: Hurraa, onnellista sulhoa! EEVA riistäytyy irti ja juoksee Junkan luo peittäen päänsä hänen poveensa kuin piiloutuakseen. JUNKKA. Rakas, oma lapseni. Hyyrynkyyryläiseni.
Hyvä kiitos, hyvä laitos; Saatihinpa nuori sulho , Nuori sulho , kaunis sulho , Valkianverevä sulho . Avatkame aitoamme. Avatkame aitoamme, Potkaskame porttiamme Laske sulhoa sisälle! Jo on sulhonen sisässä. Katso sulho kaunoasi, Kurkistele kultoasi; Katso yhtä, katso toista, Katso kaikkien parasta! Kenen katsot kaunihiksi, Arvoat parahimmaksi, Sille iske silmeäsi,
Thorbjörn muisti sulhoa, jonka hän luuli tietävänsä kunnon mieheksi, ja hänen mielensä kävi pahaksi toisen puolesta. Samassa nainenkin sanoi: "Pelkään, että vähän hän minusta iloa saa, hän joka..." "Hän on kunnon mies," virkkoi sairas ja alkoi jälleen hieman valittaa, luultavasti koski rintaan.