United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Varovasti, Sæmund, varovasti!" eroitti hän kavahtaen unentapaisesta tilasta. Häntä kannettiin, ja koska hän katseli ympärilleen, huomasi hän olevansa Kuuselan tuvassa; valkea leimusi takassa, ja äiti seisoi itkien hänen vieressänsä; isä oli juuri aikeessa kantaa hänet peräkamariin, mutta laski hänen varovasti jälleen paikalleen: "vielä hänessä henki on!" sanoi hän värisevin huulin kääntyen äitiin. Tämä huudahti: "Jumalan kiitos, hän aukaisee silmänsä! Thorbjörn, Thorbjörn! oi lapsi-poloinen, mitä ovat he sinulle tehneet?" ja hän kumartui hänen puoleensa, silitteli hänen poskiaan, vuodattaen kuumia kyyneliä hänen kasvoillensa. Sæmund pyyhkäsi silmäänsä nutunhihalla, väisti sävyisästi äitiä syrjään: "anna, kun nyt heti hänen vien." Ja hän kannatti varovasti toisella kädellään sairaan hartioita, toisen asetti hän seljän taakse. "Pitele sinä päätä, ehk'ei hän itse jaksa sitä kannattaa."

Hän meni vain sinne peräkamariin, jonka auki olevasta akkunasta hieno iltatuuli lietsoi tuomien ja pihlajien tuoksua sisään. Siitä nauttimaan aivan kuin lumoutuneena rovasti istui keinutuoliin. Siihen lähelle tuolille istui ruustinnakin ja sanoi: »Kyllä tämä talo on ihan kukkuroillaan maallista elämän onnea. Minä olen aivan kummia nähnyt sitä näinä päivinä katsellessani.

Niin, antakaa...! Minä pyydän ja rukoilen. Sinua siinä vielä tarvitaan! Laita itsesi pois täältä, tuonne peräkamariin! ja heti!... kuuletko? Minä en mene! Minun paikkani on tässä. Mene nyt! Me emme luovu toisistamme! tapahtukoon mitä tahansa!... Jää hyvästi! Jaako... Totteletko siinä!

He menevät peräkamariin, Muttinen asettuu nojatuoliin, Kikka jatkaa: »Se on tällainen, hiukan leikillinen: hiipii kerakkeesi immytunelmiin...» »Kerakkeesi? Mitä? Hm ... hähkysyy Muttinen. »Niin, se kerake ... vitsi, ymmärrättehän ... naisväestä... No, jos se ei miellytä, niin tässä on toinen. Uutta tyyliä... Sillä tyyliä pitää olla: Tuuti hiljaa elämän viljaa, Sointua sulhoa varten...»

Sieltä neuvottiin valkosen salin läpitse kilisevän kynttiläkruunun alitse peräkamariin, missä istui keinuskellen pieni mies, pitkä piippu hampaissa, punanen nokka savuisissa parroissa, mutta muu pää kumotti kaljuna ja kelmeänä; sarven alkuja näkyi siellä täällä pääkallossa. Tyrväntäinen tiesi nyt visusti, että hänen edessään oli pirujen pääpappa itse.

Poskipäät hehkuivat, silmät loistivat, hiki virtaili lakkien ja huivien alta. Honkina ja huohotus kuului siltä, kuin olisi kukin koettanut oikein hengen edestä saada kyllikseen. Peräkamariin vetäysi tuon tuostakin joku, toisia taas sieltä tuli. Toralan poika Jaska näkyi olevan se, joka sinne vieraita vei.

Niin!... ja lankeemus seuraa: sillä nyt sinä jäät tänne!... Minä alistun. Ja saat viettää täällä koko päivän ja illan ... ja yön... Tuonne peräkamariin saat sinä mennä nukkumaan ... sinne, ellet pelkää tonttuja... Niitä voi sattua näin juhannusöinä ... ja silloin ... saattaa käydä kuinka tahansa... Kyllä minun sittenkin vaan on lähdettävä kotiin. Oletpa sinä oikukas!

Matami tervehti sanoen: »Hyvää päivää, terveisiä meiltä», vaikkei kotona ollutkaan muita kuin Leena piika ja musta kissa. Iiri sekaantui nuorten pariin, mutta matami meni aina peräkamariin asti, jossa vanhat rouvat istuivat. Pekko meni myöskin matamin perässä, mutta seisattui kolme askelta kynnyksestä ja teki sujuvan kumarruksen joka haaralle sekä palasi sitte saliin.

Pajan kattolauta oli senkin lyönyt tajuttomaksi. Se virkosi, kun ruvettiin pudistelemaan ja ehkä siitä tulee eläjä, vaikka päässä ja hartioissa on hirvittävät haavat. Kun emäntä ei viitsinyt pirtissä ääneensä itkeä, niin esiliinallaan kaksin käsin kasvojaan painaen lähti puoleksi juosten menemään ulos ja meni suoraa päätä peräkamariin, missä suljettuaan oven antoi itkunsa päästä valloilleen.

Rovasti oli nyt todellakin harvinaisen väsynyt. Hän meni syömästä päästyään sanaa puhumatta peräkamariin vuoteelleen ja nukkui samassa aivan sikeään uneen.