Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Ja sitä paitsihan sinusta ei olisi tullut minulle sulhoa," nauroi tyttö, niin että pari valkeita hammasriviä pistäysi esiin noiden sieväin ruusuhuulien väliltä, "kas sehän olisi ollut kaikista pahin seikka." "Kuulehan, sinä pikku lintuseni ... kuulehan!
En minä piloinen piika, En kuullut emon sanoa, Pyysin sulhoa sukilla, Miestä kirjokintahilla, Paioilla kylän parasta, Helmuksilla hempeintä; Sain ma suuttoman sukilla, Kielettömän kintahilla, Paioilla kylän pahimman, Kylän herjan helmuksilla Sain miehen savilapion, Korpilta nokan korian, Perän pieneltä siviltä, Sääret rannan raukujalta. Kosto kaunistelemisesta.
Kultakangas kätkemähän, Itki vuoen, itki toisen, Ja itki ikänsä kaiken; Pois itki ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotti. Meni metsähän kesällä, Lintu lauleli lehossa: "Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuvet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat."
Se on vaikea kysymys, se kysymys näet sisältää yhden naisen ja lähes kahden kolmasosan miehestä koko elämän onnen tai onnettomuuden ja tunnen, että otan itselleni liian suuren edesvastauksen jos teen useamman kuin yhden esityksen asiassa. Eiköhän voisi parannella sulhoa.
Honka se humisi ikkunan alla, tyttö oli ikkunassa. »Minkähän lienevi tuulen teillä kultani kulkemassa?» Tuulet ne honkoa huojutteli, sulhoa suuret surut. »Kenenhän pitkiä peijaita nyt ulvovat tuulien urut?» Hongan katkasi suuret tuulet, tyttösen katkas kaipuu. Sulhanen mailla vierahilla vaeltaa ja vaipuu.
Thetis koetti jos jollakin tavoin torjua sulhoa; niinpä hän muuttihe jalopeuraksi, käärmeeksi, tulenliekiksi jne., mutta kaikista ponnisteluistaan huolimatta hänen oli pakko alistua. Avioliitosta syntyi Akhilléus, josta kyllä tuli isäänsä voimakkaampi sankari, mutta ei kuitenkaan mahtavain jumalain kilpailijaa.
Ajatusta ainoseni, Suuta suuren sulhoseni, Muotoa mukahiseni Varikselt' on varren saanut, Korpilta nenän kopannut, Muovon mustalta sialta, Suun kun syövältä suelta. Pyyä sulhoa sulo11a.
Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä. Vaskimies merestä nousi, Vaski suuna, vaski päänä, Vaski kukkaro käessä, Vaski kihlat kukkarossa. "Tules mulle neiti raukka Vaskimiehen puolisoksi!" "Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvateltu Vaskimiehen puolisoksi." Sep' on mies meni merehen.
Jo kukko valpas laulaa, Mun täytyy hautahan; Kaikk' kuolleet hautaan käyvät, Siis riennän seurahan. Taivasta kohden katso Ja tähtein kulkua, Niin huomaat, kuinka hiljaa Yö ompi kulussa. Katsoipa Elsa neito Jo tähtein kulkua. Vaan hautaan kuollut vaipui, Ei näy nyt sulhoa. Men' Elsa neito kotiin, Hän syvään sureksi; Kuukausi siitä kului Jo maassa makasi. WILHELM. Jo laulu loppui, jalo Valpur!
Oi Ukko, ylinen herra, taivahallinen Jumala, tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sula sovinto, rauha raukoille rajoille, sana kaunis Karjalahan! Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, viel' ois miestä mielellistä, sulhoa sulosanaista kyntäjäksi, kylväjäksi, siemenen sirottajaksi; itku ei kuuluisi kujilla, valitus vajojen päissä, lehot ei nurmelle leveisi, pellolle petäjän taimet.
Päivän Sana
Muut Etsivät