United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, sanoi Athos, antakaamme kukkaro, ei meidän, vaan englantilaisten lakeijoille. Athos otti kukkaron, heitti sen kuskille ja virkkoi: Tässä on teille ja tovereillenne.
"Hyvä on, jalosukuinen tietäjä," vastasi Vinitius iloisesti. "Puhut kuten viisaan miehen sopii ja ansaitset pelkkää kiitosta. Jätä kuitenkin varmuuden vuoksi tälle pöydälle kukkaro, jonka sait." Chilon, joka ei koskaan mielellään eronnut rahoista, kääntelihe, vääntelihe. Vihdoin hän kuitenkin totteli ja läksi.
Ja mikäs se on sitten se kukkaro, jossa oli viisisataa taaleria louisdoreissa ja jonka isäntä löysi kirjoituspulpetistanne? v. Se on rahaa, joka on annettu minun talletettavakseni. Ei suinkaan vain ne sata pistoolia, jotka entinen varusmestarinne toi teille neljä viisi viikkoa sitten? v. Juuri ne, Paul Wernerin tuomat. Miksikäs ei? Niitä ette siis vielä ole käyttänyt?
Kaikki on juotu, niin nauriskuorman hinta kuin sekä kodon että kylän säntirahat, ei äyriä jälellä löydy. Tyhjä on kukkaro, mutta täynnä on pää täynnä myrkkyä ja kirousta! Nyt perkele on irti ja helvetin porstuassa seison minä ja rautahaaruin kilinän kuulen sieltä kuumasta tuvasta. Uh! Tämä ompi ilkeätä!
John tutustui taiteilijaan ja tutustutti ystäviäänkin, joiden kukkaro oli paksumpi tähän muukalaiseen maalariin. Tämän jälkeen alkoivat hänen taulunsa mennä hyvästi kaupaksi, hänellä oli enemmän tilauksia, kuin jaksoi valmistaa.
Etkös tiedä, että sillä olet tullut maankavaluuteen syypääksi?" "Se olisi liika rangaistus mielestäni", virkkoi Olivier parka, koska en tietänytkään teidän armollisen herranne pitävän valtaansa tänä yönä. Mutta kyllä mielelläni tahdon maksaa sakkoa rikoksestani, jos lakintekijä-paran kukkaro saanee sen sovittaa viinikannullisella tai jollakin muulla sentapaisella".
Itsekukin tässä matoisessa maailmassa ajattelee omaa hyötyään; huomaatte, että minä katson teidänkin hyötyänne, sillä annan teille uuden lahjan. Katsokaahan tätä kukkaroanne! Vaikka olisi koi syönyt varjonne mitättömäksi, tämä kukkaro kuitenkin olisi yhdistämässä meitä toisiimme.
Alenivathan ne kuitenkin vähät tavarat kaupaksi kahden päivän kuluessa, ettei jäänyt kuin muutamia päitsiä, ja niin lähti Simo poikineen pois torilta niine päitsineen, ja olikin sitä rahaa kokoontunut koko joukko, hopeata ja vaskea semmoinen pieni, villalangoista kudottu kukkaro melkein puolilleen.
GIOVANNI. Tässä olen, herra. CANZIO. Hyvä! Saat mennä taas. Sano: kuinka kauvan olen jo tässä aikaellut? GIOVANNI. Nyt on meillä tiistai, lauvantaina tulitte. GIOVANNI. Tahdotteko muuta? CANZIO. Oletko saanut aina ja täydellisesti palkkas tässä huoneessa? GIOVANNI. Aina ja täyden palkan. CANZIO. Minulta on kuitenkin sinun saatavana kolmen päivän palkka. Ota tämä kukkaro.
Nyt ruumis kuopataan kuin koira ja sielu menee kankaalle ja menköön mutta minä olisin ennemmin tahtonut mennä mereen, ja johan minä sitä varten meninkin sieltä jäälle Ursinin kallioiden kohdalta, mihin Groohaaran punainen majakkatuli pilkottaa. Katso, minä olin herännyt siellä hyi! tyhjä kukkaro, tyhjä ruumis, tyhjä sielu ja paha maku suussa.