United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyppi kissanpoika ullakolla, raapi hiiri tuvan nurkkausta, jotain liikkui talon sisäpuolia aina askeltasi kuulostelin aina sinut tulevaksi toivoin. Niin ma maaten tunnit pitkät vuotin, alkoi päivä verkkaan sarastella, joka suunnalta jo ääntä kuului. »Hänen ovensako kävi? Jospa ois se minun ollut!» Liikkumatta vuotehessa istuin, oveen katsoin, eikö vihdoinkin se aukeneisi.
Hääväki uusii viime säkeen. Tässä kaivattu Kalevan, Kuin sinisen päivän silmä, Kansan pään yli palava, Miero vuotti uutta kuuta, Kevätmetsä kukkapuuta; Minä vuotin veikkoani, Vuotin veikon morsianta. Olen ylpeä sinusta: Minäpä sepon opastin Sun sulosi löytäjäksi. ILVO. Sisko kultani natoni! Tunnenpa hyvän nimesi. Syleilee Anjaa. Pari viedään Väinön viereen kunniapaikalle.
Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kylä vuotti uutta kuuta, nuoret päivän nousentoa, lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venettä; mie en kuuta puolinkana, päiveä mokominkana: minä vuotin veijoani, veijoani, minjoani.
Tyttö seisoi, pää alas taipuen, kiinteinä tummat kasvot, luomet puoleksi ummessa, ripset vähän värähdellen, rinta nousten ja vaipuen. Kuka sinä olet? Talosta tuosta. Kylän suurimmasta? Siitä. Ja kuitenkin minun kerälläni tulisit? Minun, maailmankulkurin? Tulit viimein, jota ikäni vuotin. Mistä tiesit minua vuottaa? Kaikki sinusta haastoi. Aina sinusta unta näin. Olenhan väkäleuka ja vanha.
Voi toki tytär typerä, Kun on sulhoni soassa, Aino sulhoni soassa, Jota itkin, jota vuotin, Jota toivotin ikäni! Käkesi kotona naia, Häät piteä pääsiäisnä; Eipä nainunna kotona, Saanut häitä Suomen maalla, Sattui häät sotakeolla, Vihki vierahan tuvilla, Suuren herran suojuksessa, Pienen herran pirttisessä Pappina pakanan sana, Valta vieras vihkijänä, Suora miekka sormuksina, Morsiamena kiväri.
Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta, Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta: Ettekö kukat ole kultaani nähnyt, Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt? Ettekö tieä te lintuset pienet, Missä mun kultani elänee ja liene? Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla, Minun anto surra, ikävähän kuolla. Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani.
Viikon vuotin, kauan katsoin, Jo tuli kevätki kerran; Kuulin mie käen kukunnan, Linnun laulavan lehossa, Vaan ei syämeni sulanut, Eikä mennyt raskas mieli. Kuta kuuntelin enemmän, Sitä mieli raskahampi; Mieleni meni pahaksi, Syän syttä mustemmaksi. Kolminaiset huolet. Ei ole huolet yksinäiset, Eikä huolet kaksinaiset, Vaan on huolet kolminaiset, Murehet monennäköiset.