United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaasivat sammuttain roviolle he viiniä tummaa, kunne ol' yltänyt vain tulen liekki ja karttunut tuhka. Kumppanin lempeän luut he nyt valjenneet valitellen poimivat uurnaan kultaiseen sekä peittivät rasvoin, liinaan lauhkeahan sen käärivät, nostivat telttaan; kummun tehdäkseen kehän mittasivat, kivitarhan laativat pohjaks sen, keon multaa kiirehin loivat.
Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta, Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta: Ettekö kukat ole kultaani nähnyt, Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt? Ettekö tieä te lintuset pienet, Missä mun kultani elänee ja liene? Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla, Minun anto surra, ikävähän kuolla. Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani.
Eihän niitä varsinaisia ruiskekoja ole oikeastaan kuin kuusi, mutta se tämä Ihalainen ottaa huomioon sen suuren kasattukeon, jota ei viime talvena puitu, kun oli muutenkin salvot täynnä sitä rukiin roskaa. Mutta sen sijaan tämä Ihalainen on jättänyt huomioon ottamatta, että siellä uutispellolla on vielä yksi keko, niin jotta oikeastaan niitä kokoontuu siihen kahdeksan keon korville.»
Hyvä on pojan pelata, kun likka luvan antaa, Poika itsensä pelastaa, likka häpiän kantaa. Kyllä poika neitoselta hempeyen tallaa, Keon kukan kaunosenki kukistavi halla. Pian on se likka parka tullut kunnialta, Jok' on kerran heittänyt noien poikiin valtaan. Suru oli illalla, nyt jo ilo voitti, Kun tuo kuhnus poies kulki, eron minusta otti.
Tuolla meren rannalla kuusikossa oli suuri muurahais-keko korkean kuusen juurella ja tämän keon ääressä kasvoi pieni puolukka. Oli jo sydän kesä; kaikki ruohot heilimöivät, viljat tekivät jo terää, kun se vasta nupulle puhkesi.
Kolme kertaa kiersi hän keon myötä- ja vastapäivään, vuolaisi joka kerralla murusen hopeata kekoon ja loihti: Otettuaan aseen itsekunkin nopealla nykäisyllä pois keosta ja pistettyään ne hankeen ikäänkuin niitä siinä terästääkseen antoi hän ne Joukolle ja käski viemään ladulle suksien luo.
Minä olen kaunis tyttö, niinkuin keon kukka, Moni poika minua toivottavi hukkaan. Pojat käyvät kovia teitä kangaspellon kautta, Keskustellen keskenänsä mikä neuo auttaa. Eipä tälle tyttärelle kehnonlaiset kelpaa. Kangasta on kuottuna sekä housuverkaa. Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään, Poies, poies puoleltani kehnon pojan lykkään.
Niillä on kehittyneet hajuelimet, hän sanoi, joiden kautta puhelevat keskenään, ne hoitavat erästä hyönteistä, Aphis, syöttävät ja lypsävät sitä aivan kuin me ihmiset lehmää, ja työmuurahaiset ne pesän rakentavat, hankkivat ruoan ja vaalivat koteloita, kantaen niitä lämpimällä säällä keon pinnalle päivän paisteesen ja kylmällä taas alas suojaisiin paikkoihin.