United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdotko, Tyyra, rakas lapseni, avata lapepiironkini ja tuoda minulle sieltä tuon pienen keskimäisen laatikon!" "Varsin mielelläni, täti kulta!" vastasi Tyyra, ja pian olikin pieni laatikko vanhuksen käsissä. Sen pohjalla huomattiin muutamia kellastuneita kirjeitä, joiden päälle pienehköjä koteloita ja rasioita oli ladottu.
Koteloiden kehiminen vaatii isoa taitoa. Lanka ei saa kulua, ja semmoista kehimistä varten oli omituinen kone jo vuonna 1300 Bolognen kaupungissa käytettävänä. Ennenkuin koteloita voi kehimään ruveta, ovat ne puhdistettavat siitä omituisesta gummista, jolla langat ovat toisiinsa liitetyt.
Koirasmuurahaiset, jotka herroina pesässä elivät, tekivät lähtöä pois koko paikalta, mutta työmuurahaiset tarttuivat heitä siipiin ja pitelivät kiinni, samalla kun toiset juoksuttelivat toukkia, munia ja koteloita lähimpään piilopaikkaan, heille edes jotakin suojaa saadakseen.
Tämä on sikiöiden kuninkaallinen alue, joka on varattu kuningattarelle ja hänen seuranaisilleen. Siellä on suunnilleen kymmenentuhatta kammiota munia varten, viisitoista-, kuusitoistatuhatta huonetta toukille ja neljäkymmentätuhatta taloa, joissa asuu vahankalpeita, tuhansien lastenpiikain hoitamia koteloita.
Sen jälkeen vaimot pehmeillä vitsoilla koteloita ripsovat, kunnes keskimmäisen ja parhaimman kerroksen päällysosa on niihin tarttunut. Sitte kotelot pannaan haaleasen veteen ja sieltä kehitään. Vaimot ensin kotelon neljä eli viisi lankaa pujoittelevat erään kapean rauta- tai tinapalan reikäin lävitse ja sitte ne yhdistävät.
Niillä on kehittyneet hajuelimet, hän sanoi, joiden kautta puhelevat keskenään, ne hoitavat erästä hyönteistä, Aphis, syöttävät ja lypsävät sitä aivan kuin me ihmiset lehmää, ja työmuurahaiset ne pesän rakentavat, hankkivat ruoan ja vaalivat koteloita, kantaen niitä lämpimällä säällä keon pinnalle päivän paisteesen ja kylmällä taas alas suojaisiin paikkoihin.
Kirottu luola usmainen, Miss' armas taivaan valokin Hämärtyy varjo-akkuniin. Mua kirjakasa kaartelee, Jot' uurtaa toukat, pöly syö, Ja paper'aita ylenee, Savusta mustunut kuin yö; Koteloita, lasia joukottain, Ja huonekamsut, konehet Aioilta esivanhempain Se mailmas! ah, sa hourailet! Kysytkö siis, mik' ahdistaa Sydäntäs toivotonta niin? Miks' elon voimat vaimentaa Sult' outo tuska uuvuksiin?
Siellä on joka taholla riippumassa huolellisesti suljetuissa kehdoissa, noiden ihmeellisten kuusisärmäisten kennojen loppumattomissa riveissä, lukemattomia koteloita, maitoa valkoisempia, jotka raajat kokoonkääriytyneinä ja pää rinnalle painuneena odottavat heräämisen hetkeä.
Ne ovat jonkunmoisia ryhmyisestä vahasta tehtyjä kallellaan olevia ja täydellisesti suljetuita koteloita eli terhoja, jotka täyttävät kolmen tai neljän työmehiläiskennon alan. Ne ovat tavallisesti ryhmitetyt saman pisteen ympärille, ja lukuisa, omituisen levoton ja tarkkaavainen vartiosto valvoo seutua, jota ympäröi jonkunmoinen kunnioituksen ilmakehä. Siellä näet kehittyvät emät.
Täällä on myöskin monenlaisia papuja ja puuvillaa, jota ei kylvetä, vaan kasvaa metsissä isoissa puissa ja melkein ympäri vuoden, sillä olen nähnyt samassa puussa avonaisia koteloita, toisia, jotka olivat aukeamaisillaan, ja kukkiakin.» MAANANTAINA MARRASKUUN 5. P