United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka viljoa syö, Jota tyhjästä vaan Loit äärettömiin? Tuho puuta ei lyö Panemaas avariin, Asu vaihtuvi vaan. Mailmas ääretön on, Soma, autuas niin, Ajan mittaamaton, Eikä valkeus tää Ikin' iltoa nää Vajo yön hämäriin Olen kupla ma vaan! Ihanuuttasi saan Ihastella ma vaan; Sit' en arvata voi, Käsitellä en saa; Sinitaivahas koi Näköäin lumoaa, Ikävöinpä ja nään Mutta multahan jään!
Jos vain mun esimerkkiäni seuraat, poikaparka, niin et tarvitse mailmas hävetä. Niin ... aina te itsiänne vertaatte, muistutti Hermanni nurisevalla äänellä. Kuu-in-ka-han usein mä nyt itsiäni, mutta sanon vain, jotta komiempaa on kulkea pieksuilla ja rahaa taskus kuin narusaappahilla rahanhaus. Hermanni ei enää jatkanut, vaan rupesi taas lukemaan.
Ei näy taivas kuulleen huutoansa Kirstulle kun viskoo lumiansa. Ilma kieltää johtaa kellon ääntä, Vinkuu, vonkuu, lentää tuulelmana. Mutta! malta! virren lainelmana "Aino! Laino!" luulin kuulevani. "Tulee, äiti, pikku Ainon luokse! Isän sylissä on pikku Laina; Täällä meille rauhan virrat juoksee, Vaikka mailmas' halveksittiin aina!"
Juur' päätit hortos; silmäsi auenneen Sä nostit riemumielin korkeuteen, Miss' usvapilviä aamurusko kulkee, Armaansa, luonnon purppurahelmaan sulkee. Kaikk' ympärilläs tyyntä ja hiljaa on, Siell' leyhkät tullen untuvat nautintoon, Ja kultasiivill' liehuva turhuus lymyy; Oi kukka, kuinka hauskana mailmas hymyy!
Kirottu luola usmainen, Miss' armas taivaan valokin Hämärtyy varjo-akkuniin. Mua kirjakasa kaartelee, Jot' uurtaa toukat, pöly syö, Ja paper'aita ylenee, Savusta mustunut kuin yö; Koteloita, lasia joukottain, Ja huonekamsut, konehet Aioilta esivanhempain Se mailmas! ah, sa hourailet! Kysytkö siis, mik' ahdistaa Sydäntäs toivotonta niin? Miks' elon voimat vaimentaa Sult' outo tuska uuvuksiin?
HENKI. Kehääni kauan imeskellen, Mun nosti loihtus liikkehellen, Ja nyt FAUST. Voi! sua mä kestä en! HENKI. Mua nähdä pyysit intomielin, Kuulla ääntäni, katsoa kasvojain; Sua poltti kaihosi ... tänne sain Sua säälien! Vai kerskukielin Et haasta, uljas, nyt! Miss' sielus kaipuu on? Sisäinen mailmas, itseluomas verraton? Ja sydän värjähdellen riemussansa, Kun luuli henkein verraks nousevansa?
Noak oli, Noak oli Perukitoin mjes Pujo parta Ucko punainen kuin kucko joi hän aina, joi hän aina pohjan joka tjes. Siilon sopi, silloin sopi elä Mailmas Silloin oli otta vähintäkin oltta, ejkä janost, ejkä janost tjetty koko maas. Muiston juonti, Muiston juonti ei ol' tuttu heil', Vaan sellainen malja jossa nyt on kalja juotin pohjan, juotin pohjan varsin tällä lail'.