United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä tämä maallinen tavara ei oikeastaan ole ihmisen omaa, vaan herran antama laina, jota ihmisen tulee käyttää, niinkuin hänen haltuunsa uskottua leiviskää. Tässä saarnassa oli eräitä lauseita, joiden kohdalla Antti Hentunen vähä alkoi höröstellä. Mutta kun rovasti jatkoi puhettaan ja meni muihin asioihin, rauhottui hän, huomatessaan, ettei ollut puhe hänestä.
HESSU. Vaan jos se Kuivalaiska ei antaisi sokeria, tuonko sittenki tipusia? ELVIRA. Taaskin kyselet siinä! Sano että paikalla laina maksetaan kun vaan Stellaryökkinä kotiin joutuu. Kyllä hän antaa, puhu vaan kauniisti kahdenkesken! No nyt siis jalat selkään, sokeria, leipä ja tipusia! Joko menen, vai vieläkö muuta on asiata? ELVIRA. Ei mitään! Mene vaan joutuin!
Hurmaava hurvio, miks itsees aina Vain tuhlaat kauneudenlahjojas? Ei luonnon anti omaas oo, vaan laina, Jonk' antiaalle lainaa antias. Miks, soma saitur', aarteitasi noita Sa pidätät, jotk' annettaviks sait? Varoistas, korkuri, et mitään voita, Vaan elämän jäät hyvyyksiä pait. Sa itses suhteen petät itseäsi, Jos itses kanssa yksin kauppaa teet.
Tammikuussa 1916 hänet lähetettiin Tokioon mikadon kruunausjuhlaan ja hän palasi nousevan auringon maasta kotiin, mukanaan 500 miljoonan jenin suuruinen laina. Vastavierailulle tuli japanilainen prinssi Kan-In syyskuun lopussa Venäjälle. Mohilevissa tsaari vakuutti hänelle syvää myötätuntoaan Japania kohtaan. Kiovassa Aleksanteri III:n siellä asuva leski lausui prinssille sydämellisiä sanoja.
Nimismiehen tyttäret, Nanni ja Laina, kertoivat aina saaneensa panna kuvaelmia toimeen, kun Parkanossa kävivät tätinsä luona. »Oikein minä jo väsyin kuvaelmiin, kun niitä aina täytyi puuhata», virkkoi Nanni. »Se on, tuota taas, vahinko, ettemme ennen ole tietäneet pitäjässämme löytyvän sellaisia kykeneviä naisia», sanoi ruunuvouti.
Hän hymysi sangen ystävällisesti, kun minä astuin sisään. 'Nyt suutut varmaan", sanoi hän, "mutta se on vaan pikkuinen laina pariksi päiväksi, pantti, jonka juutalainen on vaatinut minulta. Kun kilpa-ajo on loppunut, aioin tuoda ne takaisin, huomaamattasikaan'. Samassa meni hän viheltäen ulos.
Liikeneekö sinulta pieni laina minulle? *Rosmer*. Kyllä, kyllä, hyvin kernaasti. *Brendel*. Anna sitte minulle yksi ihanne, tahi pari! *Rosmer*. Mitä te sanotte! *Brendel*. Pari kulunutta ihannetta; sillä teet hyvän työn. Sillä nyt minä olen köyhä, poikaseni. Typityhjä. *Rebekka*. Ettekö tullut pitäneeksi esitelmäänne? *Brendel*. En, hurmaava neito. Mitä arvelette!
Lienet haastanut sa mulle joskus metsän huminasta, jot' et siedä, jok' on sulle niinkuin tuntu Tuonelasta; myös on metsä ollut aina kuin tään heimon vainolainen, leipä vain kuin Luojan laina taikka korko kotimainen.
Oikein tekisi mieleni lentää luoksesi, mutta niin mahtava kuin ihminen onkin olevinaan, hän siinä kohden kumminkin on varpusta kehnompi. Jää hyvästi, rakas ystäväni! Terve tuloa kotiin ja ystäväsi Seljan luo. J. k. Miten nimismiehen Nanni ja Laina jaksavat?
Vihdoin, toista viikkoa jo kuluttua rouva Ivarssonin viime keskustelusta miehensä kanssa, sanoi hän, kuin tämä istui päivällisen jälkeen keinutuolissa polttaen piippua: No, rakas Otto! Kuinka nyt on rahojen laita? Matkustaako Rudolf vai kuinka? Tietysti hän matkustaa? Kapteeni laski keinutuolin taaksepäin hitaasti ja puhalsi paksun savupilven. Entä laina sitten? Koska sinä sen asian toimitat?