United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Haasta, kuka olet, onko iso taattosi koti mikä nimesi? Marja on nimeni. Ai, Marja, kaunispa on nimesi ai, kuinka sinulla on totiset silmät ... ja pitkä olet ja solakka olet pulska olet ... semmoista Shemeikka on aina halunnut, vaan ei ole omilta mailtaan löytänyt. Olet, niinkuin kehui... »Ette ole mitään hänen rinnallaan», sanoi. Eikä me ollakaan eikä tahdotakaan olla.
Tahtos' on Ett' aina sulle sen ma sanoisin, Mi mielessäni on, ja kysyisin, Mit' en mä käsittää voi. Kuuleppas Olethan sanonut sen? KILPI. Sen mä tein. AINA. Siis saanhan haastaa? KILPI. Haasta, kultasein! AINA. En tiedä mistä minä alun saan.
Näin luki; siskoon hän salavihkaa vilkasi, lausuin: »Et sinä jännity, et kysy tietoja! Kas, tämä ensi lauluni päättyi näin, ois toinen kuultava vielä. Haasta jo, vaiti sa jäät, sano tottakin, onko se sievä? Kaikki se täydelleen kuin kirjoiss' on. Ihan uutta juhlan juoni se vain on, sulttanitar sekä vanki. Nyt taas kuule ja suutelo suo, kun loppuhun ehdin.»
Kun viimein ruvettiin lähtöä tekemään, nykäisi Tyni Väistöä ja sanoi hiljaa: "No, haasta nyt, muuten kaikki taas hajoovat, eikä tule asiasta mitään." "Mitenkähän tuo ois, miehet," alkoi Matti, "mitenkähän tuo ois, jos opettaja olis niin hyvällä paikalla, lukis meille näinikään iltasilla pari kertaa viikossa?" "Niin, sehän vasta olis hyvä." huusivat kaikki.
Salaman leimaukset lakaisivat pohjoisen taivaan rantaa. Auno nousi istualtaan ja sanoi: Kunpa uskaltaisi lähteä lehmäriepuja katsomaan ja päästämään haasta. Mihin ne lienevät raukat hyypiytyneet. Mikkokin nousi seisoalleen, painoi käsillään vatsaansa ja sanoi: Kaiken muun lisäksi taisin saada vatsaani vian.
ROMEO. He vangitkoot siis mun ja surmatkoot mun! Ma kaikkeen tyydyn, kun sa vain sen tahdot. Siis valo tuo ei ole aamun silmä, Vaan Cynthian otsan kalvas kajastus; Etk' ole leivo tuo, jonk' ääneen vastaa Ylhäällä päämme päällä taivaan holvit. Ma viivyn, lähtöön olen haluton, Tule, kuolema, se Julian tahto on. No, armas, haasta, viel' ei koita koi. JULIA. Oi, koittaa, koittaa! Joudu, riennä, oi!
Ei heistä kukaan enää muistanut, että hän oli köyhän mökkiläisen poika. Mutta Joju muisti nyt, että hänen piti mennä ajamaan lehmää haasta, ja sanoi, että hänen täytyi jo lähteä pois. Oliko hauskaa juosta? kysyi Solmia ystävällisesti. Oli niin pannahitten hauskaa. Nyt katsoivat kaikki lapset hämmästyneinä toisiinsa. Hyi, kuinka rumasti sanoit! Ethän sinä enään koskaan puhu sillä tapaa?
Hellään nuhteli hän nyt siskoa ankeamieltä: »Kultani, yössäkö näin kuin haudan haamu sa istut, yksinäs aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen! Haasta jo, nouse jo, oi, tule, häivytä kanssani, kulta, huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.»
"Mitä sinä nyt?" kysyi Sanna. "Kirvestä vaan etsin. Olisin jotain polttoainetta mennyt aamuksi noutamaan, kun ei tässä untakaan saa ja on niin rauhaton mieli." Vaimo ei enää puhunut mitään. Hän ei tahtonut häiritä, kun Miina oli vähäksi aikaa saanut lepoa. Matti löysi kirveen oviloukosta, vesikorvon takaa, otti oven haasta ja meni ulos. Sanna nousi, Miina sylissä, ovea hakaan panemaan.
Luonto veti niin voimakkaasti, että täytyi tehdä se, mikä ei ehkä aivan oikein ollut: ottaa haasta hevonen ja hypätä selkään. Mutta kahden mäen notkossa juuri puolitiessä pysähtyi ruuna ja meni siinä silmänräpäyksessä niin märäksi, ettei kuivaa karvaa, ja värisi kuin viluinen koira. Ja minuakin tuntui jokin voimakas käsi hartioista painavan.