United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mik' on Jumala, jok' oma jonkun on ja jonka eestä on tarvis taistella? Ja miten tietää myös kukaan, mitä maata varten syntyy, jos sitä varten ei, hän missä syntyi? Josp' isä kuulisi tuon puhees! Mit' on hän sulle tehnyt, kun mun onneni noin kauvas kuvittelet hänest' aina? Ja miksi älyn siemenen, min kylvi niin puhtaana hän sieluuni, sä peität niin mielelläsi kukkiin, rikkaruohoon sun oman maas?
Aatteleepi tietysti: "Perrkelehen porrvari, kansan hiki taas on sille mennyt päähän, mässärille." Mutta kummempaakin nään. Ovest' ulos heitetään nainen, kasvot sinelmissä, toinen kenkä hyppysissä. Ah, ma arvaan, onhan taas joku nuori Toivo Maas porton rahat varastanut, kiitokseksi kurittanut. "Ihmisyyden ihanteet." "Isänmaa." Ja "aattehet". Paljon tunnen kaunehia sanoja ja lauselmia.
»Ei koita yösi, Suomi; jo päiväs tullut on, Ei kuolla voi se kansa, mi pyrkii elohon. Nuo öiset sumut vieraat, ne poista mielestäs, Ja tulevainen onnes vaan etsi itsestäs. Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo: Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo. Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas, Ja itse uljain mielin käy ohjiin oman maas».
Alta Aasian hallan, yltä yön väkivallan Puolan armeijat astuu kuin rauta ja kuin terä välkkyvä taas. Surun laps olet, Puola, vaan maailman suola, kun kaitset Sa kaunihin kansas ja maas. Siks Suomenkin silmä nyt kyynelin kastuu, kun on edesvastuu, miten yhtyisi yössäkin kansoa kaks, suru Suomen ja Puolan, tuon maailman suolan, tuskan teilläkin käyvän vain kalliimmaks. Hengen herttua, Puola.
Sua eikö liikuta henkes, ei mainees, ei maine maas? Maria! Sa tiedät, että sua yksin ma rakastan, vuoks lempeni nyt sinut hylkään, käyn kaukaiseen sotahan. Mitä mulleko jää, Maria? Pyhä lempeni mulle jää, jää mulle mun onneni muistot ja puhdas tuntoni tää. Olet kallis sa mulle, Maria, mut kalliimpi kuin sinäkin, on mulle mun kilpeni kirkas, vala viimeisen ritarin. KUNNIA H
Vastustit valtamerta. Olet yhtä Sa suuri ja suurenet kerta, kun murheesta nouset, jos murhetut mereen, jos Englanti suistaa Sun nyt vihan vereen. Niin kansoille karsaille nyt panit padot kuin lempeät ovat oman leipäsi sadot, niin selvänä seisot Sa maas pyhän puolla kuin eest' elät sen, mink' eestä voit kuolla.
Ma hänt' en nähnyt enää sittemmin, Vaan sä, jos hänet kohtaat elon tiellä, Niin terveisiä sano Stoolilta, Ja urhotöiltä, Revonlahdelta.» Näin kertoi Stool sinusta, urhokas, Sä kunniamme kulta=aikain jäänne. Terveiset kätki ylioppilas Ja harmaapäänä vihdoin esittää ne, Vuos'sataa puoli kun jo siitä on, Kun eestä maas näin astuit taistohon.
Se herra, ken sun sai Maas antamahan pois, Sen täss' on paikka, tai Siell' olla myöskin vois. Nyt narrin katkeran Ja makean sa näät; Min' olen tässä yks, Ja toiseks itse jäät. LEAR. Sanotko mua narriksi, veitikka? NARRI. Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; tämän sait syntymässäsi. KENTIN KREIVI. Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista. NARRI. Ei maarin ollutkaan.
Ja muodon kanssa kaikki maansa saisin, Niin paikasta en liiku, jos en antais Tään naaman eestä joka vaaksaa pois: Tuommoinen rääppä min' en olla vois. ELEONORA. Sinusta pidän. Osasiko heität, Maas annat tuolle pois ja mua seuraat? Soturi olen, Ranskaa vastaan lähden. BASTARDI. Veli, ota maani, minä otan onnen. Viisisataa puntaa vuosin naamas antaa, Ma siit' en antais viittä naulankantaa.
"Käy Belzebub ruoholle!" kuuluvi taas "Jo kohta nyt vallatahan sinun maas! Taas toinen seura nyt syntynyt on, Mi Raamatun vie jokaisen kotohon." Sai huuto se ruoholle Belzebubin, Oli kiire; mut kohta hän palasikin.