United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mon' elämäss' on hetki katkerampi Kuin kuolema, eik' anna tullessaan Sen kalliimpaa kuin katoavaisuutta; Kuolossa hetken karvas taistelo Avaapi portit uuteen elohon. Jos Niilo kuolee, soisin kuolevani, Jos Niilo elää, soisin eläväni. Peittää esiliinalla silmiään.
Pois ruusut vaimon poskipäiltä on, pois kukoistus on sielun aatoksien; pois miehen voiton huuma, hehkutan on pätsi lieskojensa leimuvien; pois, vararikkoon koko pesä nääntyi, vaikk' kauppahuoneen parhaan tavoin kääntyi se kaikkein nähtäväksi elohon! puhjeten kiivaasti puhumaan. Tuo valhett' on! horjumattomasti. Ja totta äsken juuri.
CASCA. Niin tottakin, ei sovi hän. DECIUS. Mut eikö Kajota muihin, paitse Caesariin? CASSIUS. Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius, Caesarin ystävä, sais Caesarista Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan Hänestä saamme; tiedättehän, että, Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
Ystäväsi Artemidorus." Täss' seison, kunnes Caesar ohi kulkee, Ja anojana annan tämän hälle. Sydäntä kirveltää ett'ei saa kunto Vapaana kateuden hampaist' olla. Jos luet, Caesar, tän, jäät elohon, Tai petos onnen kanssa juoniss' on. Neljäs kohtaus. Toinen paikka samaa katua, Bruton asunnon edustalla. PORTIA. Senaatin kartanohon juokse oiti!
Silloin hän mielellään toisten hurskasten kanssa kiitti toisen elämän suurta herraa, joka antoi auringon sammuttua toisen aina kohota taivaalle, joka antoi elämän kasvaa kuolemasta, joka kuolleen elohon elvytti ja kohotti hänet omaan arvoonsa, jos hän maan päällä oli kunnioittanut totuutta, ja jos hänen tuomarinsa toisessa maailmassa huomasivat hänet rehelliseksi.
TAIMO. Ei kuolo tunnu karvaaks' minulle, Kun en mä enää tiedä mikä olen! LALLI. Et toki, Lalli, miekkaas halvenna, Et pilaa sitä orjan veressä, Vaan säästät toimitukseen jalompaan! Ell'ei se sitä juoda saa, niin kuolee Se janohon! SOKKI. Se jääköön elohon! NELJ
Maa, mi nukkui hangen alla, herää uuteen elohon, kautta ilman kannel kaikuu: Vapahtaja noussut on. Herää sydän ihmisenki iloinensa, suruineen. Astu aatos, lennä, liidä kirkastuksen korkeuteen! VIRTA VENHETT
Siellä loistat puhtautta, Kauneutta, hurskautta Toivon-tähtenäni näyt. Olet päivän säde hellä, Joka lemmell' ijäisellä Johdat mun luo auringon, Josta rauhaa autuasta, Josta itse Jumalasta Vuotaa voima elohon. Maast' ihminen luo auringon Matkustaa kuoltuansa. Sä tiedät, siellä Luoja on, Odottain lapsiansa. Vaan tähdissä Hän matkalla Suo lasten huo'ata.
Ja tieni johdata taivaasen, Ijäiseen elohon siellä! Keväällä 1879. U.S. Virsikirja 410. IS
Näen sinut ennellään, näen taas tutut lempeät kasvot, Joit' olen kaivannut, kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot, Kuin kukat kirren alt', elpyvät taas elohon.