United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen mustissa silmäripseissään kiilsi vielä kyyneleet päästystä peljästyksestä tai aikaisemmasta murheesta. Mutta hänen huulillaan oli jo hymyily. Hän katsahti salaa minuun, punastui hieman ja löi silmänsä alas. "Kuulkaas, miksi pakenitte minua? Jos minä olisin ollut läsnä, niin ei olisi teille mitään tapahtunut." "Mutta enhän minä teitä edes tuntenut. Luulin että tekin..."
Hän halajaa aina eikä kyllästy milloinkaan. Siksi kärsii Hän aina ja koko luomakunta huokaa Hänen kärsimyksestään. Mutta koska Hän myös alati saavuttaa, mitä hän halajaa, siksi nauttii Hän myöskin aina, ja Hänen nautintonsa paistaa kuin aurinko yli kaiken olevaisen. Ihmiset puhuvat milloin elämän riemusta, milloin elämän murheesta.
Minulla ei ollut enää kyyneliä tuon elämäni kowimman kohtauksen waralta, sillä sydämeni tunsi nyt niin kowaa tuskaa ja ahdistusta, ett'ei se kyennyt irroittamaan kyyneleitä erilleen murheesta.
Olin tulla hulluksi murheesta, ja etten milloinkaan toista naista rakastaisi enkä menisi naimisiin. Olen tähän asti sanani pitänyt; nyt olen 55 vuoden vanha enkä enään kumminkaan syö sanaani. Kahdesti olen hänen nähnyt tulevan luokseni. Ensikerran se tapahtui New Foundlandin luona, jossa jouduimme haaksirikkoon Cheeftain nimisellä parkkilaivalla. 5 miestä siinä hukkui, 15 pelastui.
Sillä rehelliset kaipauksen kyynelet usein olivat sekotetut ilokyyneleillä rakastetun pääsystä parempaan mailmaan; Suomen varallisemmatkin pitävät nim. kuoleman suurena onnena. Murheesta nääntynyt äitinsydän pidättää lapsensa kuoltua surunsa, kiittäen Jumalaa, joka pelasti sen elämän vastuksista.
Lyö tässä lapsemme ruumiin ääressä. Ville kuollut! SILJA. Kuollut. Päässyt pois synnistä ja murheesta. Sieltä hän nyt autuudestaan katselee meitä, jotka riehumme täällä ja intoilemme emmekä anna hänen tomulleenkaan rauhaa. Meidän ainoa poikamme! SILJA. Noin hiljainen ja tyven on kuolema. Elämässä surraan ja murehditaan. Mitä varten? Turhaa kaikki.
KUNINGATAR. Kumpaakaan ei, tyttö; Sill' ilo, jota olen aivan vailla, Mua murheesta vain lisää muistuttaisi; Ja tuska, jota olen aivan täysi, Vain ilon vajavuutta murhein lisäis. Ei tarvis toistaa, mitä on jo mulla, Ja turha valittaa, mit' olen vailla. HOVINAINEN. Siis laulanko? KUNINGATAR. Se tee, jos sull' on syytä. Näkisin mieluummin, ett' itkisit.
"Eikö hän ole terve?" "Kyllä, mutta melkein liiaksi." "Voineeko terveyttä koskaan olla liiaksi?" "Niin se kuuluu sukuumme. Palamme ahkeruudesta ja halusta ihmisiä hyödyttämään. Hän suree siitä, että on niin vähän maailmassa tehnyt." "Todella jalo murhe!" sanoi Alberti, jolla oli vähäinen tunto samasta murheesta. Hänelle näytti tuo ihana tyttö vielä ihanammassa valossa.
Mutta sydämessään hän surkutteli noita raukkoja, jotka surusta ja murheesta olivat tehneet evankeliumin itselleen.
Olli paralla kiehui vedet silmissä, ja sitä ei hän tahtonut muille näyttää. Sen tähden riensi hän kiireesti ulos. Pihalle päästyään ei hän enään hillinnyt itkuaan, vaan antoi sille vallan, jo kun hän tuli vähän etemmäksi kotoansa, niin lauloi hän murheesta vapisevalla äänellä: "Koska koulun' aika kointui, Ja ikän' enini, Järkeni toimeksi tointui, Niin vaivanne väheni.