United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä hän alkoi parata, kun piirikunnan köyhäinlääkäri kävi häntä usein katsomassa ja antoi lääkkeitä, joita Dora jakoi hänelle. Mutta hän parani erittäin hitaasti ja mamman tyhjentymätön rahalaatikko tuli tyhjäksi, huolimatta Doran ahkeruudesta, valvomisesta ja rukouksista. "Et sinä saa valvoa niin paljon", sanoi äiti, "sinä et saa polttaa niin kauan yöllä lamppua, sinä heikonnat silmäsi".
Varmaan heltyy sinunkin sydämmesi, rakas lukija! ja aavistava suruisuus täyttää mielesi, jos milloin joudut niille paikoille, missä muinaissaksalaisen taiteen ihanat muistomerkit kaunopuheisten kielten tavoin kertovat kultaisen muinaisuuden loistosta, hurskaudesta, ahkeruudesta ja suorasta rehellisyydestä. Olet ihan astuvinasi kuin autioksi jätettyyn asuntoon.
Kyllä se on niinkin, sanoi Loviisa, että kinkereissä isostikin niitä kiitetään ja kehutaan, jotka hyvin osaavat, ja pahastikin pölytetään laiskoja. On minuakin joka kerta kiitetty lukemisestani ja luullakseni lienee liiaksikin kiitetty, sillä ei lukutaitokaan aina riipu ahkeruudesta.
Jylhät kululle mahdottomat Pyreneitten vuoret eroittavat sen Ranskasta ja suojelevat sitä varmemmin kuin kivääri ja kanuuna. Ranskan puolella vuoren kupeet kasvavat jylhiä havupuita ja tiheätä viitaa; majat ja viljellyt vainiot todistavat siellä ihmisten ahkeruudesta. Kuinka köyhät ja autiot sitävastaan ovat vuorten etelärinteet!
Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. Suomalainen, elli Runo Ahkeruudesta Suomessa. Jak. Juteini. Wiipurissa, Walmistettu A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1816. 2 a. 8. Wenäläinen, elli Runo Pohjan Sodasta, Aljettu Wenäjässä ja Päätetty Parisissa Yhteiseksi Rauhaksi. Jak. Juteini. Wiipuriswa, Walmistettu A. Cederwallerin Kirja-painossa vuonna 1816. 2 a. 8.
Jo näkyi rakas järvi, jo näkyivät ikihongista salvetut harmajat rakennukset, jo näkyi tuuliviiri Yli-Tuomon talon päädyssä ja jo kuului hopean heleä ääni rapuilta, siinä olivat häntä vastassa Helka ja Topi. "Tik, tak, tik, tak, tik, tak," nipsutti kultasyrjäinen kello tuolilla. "Uskollisuudesta ja ahkeruudesta," kuiskasi kellon omistaja unissaan.
Olivat siis toki saavuttaneet kansamme suosiota, suomalainen kirjallisuus kun silloin vielä oli niin tuiki köyhä. Vuosi 1816 oli satoisa vuosi. Juteini silloin julkaisi koko kahdeksan kirjotusta. Näistä oli neljä runopukuista. Ajan suhteen ensimäinen lienee »Suomalainen, elli Runo Ahkeruudesta Suomessa» ollut.
Kuinka hän saattoikaan jättää isän, äidin ja sisarukset? Mutta sitten hän taas rupesi ajattelemaan kaikkea, mitä Leena oli kertonut, ja laskiessaan, miten paljon rahaa hän ansaitsisi yhdessä vuodessa, vaipui hän syvään, rauhalliseen uneen. Oli kevät ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitkät kankaat olivat valkenemaan osoitteena äidin ja Liisan ahkeruudesta.
"Eikö hän ole terve?" "Kyllä, mutta melkein liiaksi." "Voineeko terveyttä koskaan olla liiaksi?" "Niin se kuuluu sukuumme. Palamme ahkeruudesta ja halusta ihmisiä hyödyttämään. Hän suree siitä, että on niin vähän maailmassa tehnyt." "Todella jalo murhe!" sanoi Alberti, jolla oli vähäinen tunto samasta murheesta. Hänelle näytti tuo ihana tyttö vielä ihanammassa valossa.
Sen pienen sievän kellon saa eräs nuori poika, josta minä toivon paljo." Topias avasi Josun takin, pisti liivin reikään koukun. Kaunis kello riippui kauniissa vitjoissa. "Ja se poika olet sinä." Josun silmiä huikasi kaunis kapine, kuorensyrjät olivat puhdasta kultaa. "Lue mitä kuoreen on kirjoitettu." Josu luki: "Ahkeruudesta ja uskollisuudesta."