United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Mut olipahan Riitalla siihen sijaan muutakin ja niin äleätä punaista olikin, jotta oikein se pärerompsunkin valossa silmiä huikasi." "Mikä? Röijykö sillä oli punainen?" "Ei, vaan es'liina eli kyllä se itse es'liina oli valkea, mutta siinä oli punaisia kukkia helmassa ja kummallakin kupeella semmoiset helakat valetaskut, jotta oikein se oli ihmettä." "Kas sitä kummaa ihmettä.

Ensimäinen työ oli Hannalle sitte puhdistuminen ja pukeutuminen uusiin uljaihin vaatteisin. Eipä isänsä ja äitinsä olisi häntä tunteneet niissä kauniissa vaatteissa, jotka hän yllensä puki. Ja sitte, se muu komeus huoneissa! Kaikkialla kiiltävää, loistavaa! Silmiä huikasi ja sydämestä vihlasi koreus, kallis koreus, kaikki se kulta ja hopea, kuni kuninkaallisessa kartanossa vaan.

Pikku-Heikki, joka oli nuorin ja jolla sentähden oli huonoin ja raskain kelkka, ei jaksanut yhteen menoon ponnistaa mäkeä ylös. Hänen täytyi istuutua levähtämään saunan eteen, joka oli puolivälissä pihasta rantaan. Taas uuvutti häntä niin, että silmiä huikasi ja rentonaan heittäytyi hän kelkkaansa.

Mitäs se merkitsee, että ihmiset sanoivat nähneensä hänen juoksevan ketojen poikki ja metsässä, vai oliko tuo vain Marannan puhetta? oli pilkkopimeä, pitkäisen leimaukset välähtelivät vain silloin tällöin ja valaisivat talon kuni auringon valolla, niin että silmiä huikasi ja täytyi pysähtyä, ja kun leimaus oli kadonnut, niin ei näkynyt enää mitään.

Huikasi näet silmiäni se komeus ja prameus. Kädet ristissä ja suu auki seisoin, eikä hengen hiventäkään päässyt rinnastani. Siinähän vaan oukailin kuin Tiilikaisen hevonen taivaan merkkiä. Outoa oli kaikki, katsoipa ylös tahi alas. Ylhäällä taivaan ja maan välillä oli rautalankoja vierekkäin tuhkatiheässä aina monen sylen laajuudelta. Korkeimmilla katoilla ne olivat kiini suurissa heinähaasioissa.

Kaikkialla loisti nyt sydäntalvella valkea lumi; jos katsahti salin ikkunasta puutarhaan, niityille ja maille päin, niin se sieltäkin silmiä huikasi ja jos loi katseensa tunturiharjun yli, joka niinkuin puolikirkas, härmettynyt ikkunaruutu esti kauemmas näkemästä. Kuumaverisen kapteenin mielestä oli täällä kylmä.

Hän istahti, mutta hänen silmiänsä huikasi, jottei hän voinut nähdä. Maatkaa vielä hetkinen, pyysi Maria ja riisui turkkinsa levittääksensä sen hänen alleen. Ei, ei, viittasi hän, mutta vaipui samassa alas. Maria seisoi neuvotonna. Pyörtyneekö Attila? Hän kääri turkin kokoon, asetti sen Attilan pään alle ja rupesi silmäilemään apua.

Ei suinkaan pruustinna ollut kuullut eikä vallesmanninkaan rouva sinä ilmossa ikänä ja kylläpä Alasen rouvakin sen hyvin uskoi, että eivät ne olleet... Niinpä oli tuosta kullan-nuppulasta vihdoin lyyrylakki tullut. Se oli riemun herttanen aika Alasen herrasväelle tuo kesä, jolloin rakas Kalle herra valkolakkineen kyläläisten silmät huikasi.

Kaikki rakennukset olivat mainiossa kunnossa, leveät, tasaiset tiet risteilivät pihassa joka haaralle ja lumi oli niin puhdasta, että silmiä huikasi. Kookkaan verannan seinät olivat ikkunoita täynnä, niitä kaunisti somille poimukkeille asetetut valkoiset verhot, pulskat ovet ja portaat näyttivät minusta ikäänkuin kutsuvan luokseen ja lausuvan tervetultua. Soitin etehisen kelloa.

Sen pienen sievän kellon saa eräs nuori poika, josta minä toivon paljo." Topias avasi Josun takin, pisti liivin reikään koukun. Kaunis kello riippui kauniissa vitjoissa. "Ja se poika olet sinä." Josun silmiä huikasi kaunis kapine, kuorensyrjät olivat puhdasta kultaa. "Lue mitä kuoreen on kirjoitettu." Josu luki: "Ahkeruudesta ja uskollisuudesta."