United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ehkä Johannan hampaita on ruvennut uudestaan särkemään ja ehk'eivät sen vuoksi tulekaan", lausui Topias. "kiiruhtakaamme jo, muuten myöhästymme." He lähtivät. Kadulla tuli Johanna heitä vastaan. Ja hän olikin yksin! Tervehtämättä, näkemättä meni hän Topiaan ja Josun sivutse. "Entä Simo ja Maiju?" kysyi Topias kääntyen hänen peräänsä.
Topias nosti Josun seisomaan. He lähtivät kävelemään kotiin Kalastajakadulle. Johannan setä ikävöi merelle, pyynnöt, rukoukset eivät auttaneet. Kuin orjan herransa käskyä, täytyi hänen totella aaltojen houkutuksia. "Kuin tulen toisen kerran, niin sitten jään luoksenne olemaan. Herran huomaan siksi." Hän irroitti kaulastaan Johannan kädet ja läksi.
Joskus ehätti Topias puotipoikansa pitämässä leikkiharjoituksia sillien kanssa. Sillit olivat asetetut tiskille riveihin, pintooneihin, kullakin neljä tikkua jalkoina ja nuppineula ratsastajana. Ilveileminen oli Josun heikoimpia puolia.
Saatuaan kahvin valmiiksi otti Topias Josun istumaan polvelleen. Kietoen sormensa ympäri pojan korvakiharoita virkkoi hän: "Kultapoikani!
Sinne sisään jos olisi ehtinyt kääntymään, niin ei olisi enää maksanut vaivaa muuta kuin huutaa eläköön perään. Mutta oli hänkin siksi vikkelä. Poliisin huostassa on nyt rosvo ja kauppiasta vaan odottavat rahoja perimään ja päättämään... Topias kelmeni. "Jumalan onni, ett'ei tappanut poikaa. Minkähänmoinen peto, minkähänmoinen julmuri onkaan se Josun isä?
Helka, vallaton tyttö, määräsi että minun pitää tuoman hänelle suukkosen sinulta." Josu kurotti käsiään, heitti päänsä taaksepäin suuteloasentoon. Martta kumartui ja painoi häveliään suukkosen pojan punaisille huulille. "Ottakaa tekin Topillekin yksi ja ottakaa vähä rohkeammin." "Minun ja Josun täytyy mennä Vanhan kirkon kautta ja viedä nämät avaimet. Aja Pitkälle sillalle ja odota siellä minua."
Mutta huomenna jo täytyy lähteä luudanvarsia ostamaan. Ostakaa joko läheltä eli kauempaa, mistä vaan saatte helpommalla hinnalla ja huokeimmilla ehdoilla." "Semmoista puhetta kelpaa kuunnella. Talonpojat vaan ymmärtävätkin..." "Huomenna puhutaan tarkemmin." Josun tultua kotiin meni Topias Simon luo.
Huomattuaan asian haarat ristiriitaisiksi, rupesi Topias rauhanvälittäjäksi. Hän sanoi osaa vaativille. "Tyydyttekö siihen, että minä annan teille kummallekin viisi penniä ja te sitte puolestanne annatte Josun pitää löytönsä?" "Tyydymme; tuohipäitähän olisimme, joll'emme..." "Oikeita nautoja olisimme..." Topias antoi rahan kummallekin pojalle ja kysyi samassa: "Ja oletteko nyt sopumiehiä?"
Viiniä ja vieraita kesti niinkauan että talo myötiin ja me muutimme asumaan hyyryille. Olin silloin jo niin suuri, että muistin kaivata kodin pientä puutarhaa, jossa Maiju leikki kanssani. Kuin viini ja vieraat loppuivat, rupesi isä juomaan viinaa ja lyömään..." Josun ääni sortui ja hän nousi lähteäkseen avaamaan puodin ovea. Topias hänet esti.
Lopuksi lausui hän käskeväisesti ja niinkuin vihoissaan: "Etsikää poika vaikka harmaan kiven sisästä; kyllä minä maksan vaivanne." Poliisit ryhtyivät etsimään paraan perästä ja heitä auttoi sihteeri, Hänkin huini poikajoukkoja toreilla, satamissa, mutta kului viikko, toinenkin eikä vaan Josun jälkiä haistettu.