United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poliisit veivät Nelman mukaansa Helsinkiin. Siellä tuomittiin hänet neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Tyly oli rangaistus Nelmasta ... liian tyly tällaisesta teosta. Mikä siinä oli niin pahaa? Miksi se oli pahaa ... ja häpeällistä? Käkriäisen Ananiaskin oli Nelman lähtiessä ollut niin välttelevä. Nelma ei tosiaan voisi enää mennä edes Käkriäisille ... kun täältä vankilasta pääsisi.
Hän ymmärsi, että sen vuoksi sitä poliisit veivät, kun se oli huono ihminen, sillä poliisit olivat vieneet muitakin huonoja ihmisiä, joiksi hän käsitti semmoisia naisia, jotka kiroilivat ja olivat päissään, tai joista oli kuullut sanottavan, että ne Ovat huonoja ihmisiä. »Minne ne vievät niitä huonoja ihmisiä?» »Vankilaan.» »Viedäänkö ne kaikki?» »Viedään.»
Nelma ei sanonut menevänsä enää entiseen paikkaansa ... hänellä oli jo toinen tiedossa. Viikon kuluttua tulivat Käkriäisten mökille poliisit. Kuulustelivat Sanelmaa, joka itki ja tunnusti. Vaatteet olivat hänestä niin kauniit ... ja rahoja matkaa varten hän oli tarvinnut: ne olivat olleet piirongin päällä ... herrasväellä oli kyllä rahaa.
Ukko näki, että Jukke on arkana, niin heittäytyi ystävälliseksi ja leikillisesti alkoi kysellä: »Mitä sinne yhteiseen majaan kuuluu?» Jukke ei jatkanut eikä kertonut kuulumisia, alkoi vaan selitellä: »Koko homma oli niitten oman kyläläisten syy. Ne varsin laittoivat poliisit oven taa kuuntelemaan, että he kun riidan alkavat, niin silloin poliisit hyökkäävät minun niskaani.
Ne pysähtyivät ulkopuolelle äsken, vastasi eräs poliiseista. Hyvä! Viekää kreivi ulos ja asettakaa hänet vaunuihin ... minä tulen heti perässä ... päänne ovat pantissa siitä, että hän pysyy säilössä! Poliisit tyrkkäsivät kreivin ylös leposohvalta ja alkoivat laahata häntä mukanaan.
Poliisit nimittäin eivät koskaan juo puoli pulloa olutta kaikkien nähden, paitsi suurissa kansanjuhlissa ja silloinkin vaan yleisellä kustannuksella. Omeletin käytös oli siis vastoin poliisisääntöjä ja hän vietiin putkaan. Siellä tutkittiin hänen taskujaan ja löydettiin nimikortteja, joissa kauniilla kirjaimilla seisoi: Benediktus Blakmeyer. Valtioneuvos.
"Kyllä hän juoneenkin kuuluu." "Tunsin kyllä isäsi, aivan hyvin tunsin; sainpa yhden yön täydet tekijäiset hänestä aivan tässä samassa talossa. Hän oli juonut ja sitten kadulle pökertynyt. Poliisit raastoivat hänet tänne melkein hengetönnä. Liika on liikaa juomisessakin, ai, mikä sininen savu hänen suustansa tuli, kun hän vähän lämpesi.
»Kuulemme», virkkoi poliisi ja riuhtasi vastustelevaa Jukkea taipumaan matkan mukaan. Toiset poliisit jäivät kapakkaan hämilleen joutuneessa joukossa tekemään selkoa, onko muita syypäitä kuin se joka vietiin. Vaan kun ukko Koponen maksoi Juken vahingon, niin talonväki ei kantanut toisten päälle, niin saivat mennä matkaansa.
Mutta mitäs miehet nyt minusta tuumaatte; ettekö pelkää, kun tällaisen jallin olette omiin valtoihinsa laskeneet? Emme, vastasi Matti; kehoitamme sinua luopumaan entisestä elämästäsi ja rupeemaan uudeksi ihmiseksi. Te? Minua on kehoittanut papit ja poliisit, mutta eihän minuun mikään ole pystynyt. Tekeekö mielesi taas kruunun korttieriin, sanoi Matti.
Mutta kun hän sieltä hiipi esille eikä nähnyt lähellä olevan ketään, sillä poliisit olivat veneessä ja koko miehistö laivan ruumassa, syöksyi hän minua kohden, suuri puukko kädessä, valmis iskemään. Vaaran huomattuani juoksin minä kiireesti laivan kokkaan, mutta kapteeni seurasi kintereilläni.