United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Annas ollaksensa! Eikös nuo olekin Josun silloiset riitaveikot?" Topias taas kiirehti ilon ja toivonsirmaneen. "Narttu vieköön! Samat velikullat ovat ja ongelle menossa. Sitte minä olenkin ämmä, jos ei tästä nyt..." Topias lähti juoksemaan poikien perään ja huusi heille: "Kuulkaa, hyvät Jussit." Pojat seisahtivat. Jo matkan päässä otti Topias rahakukkarostaan kaksi markan kappaletta.
Kertoen Johannalle syksyistä kohtaustaan Josun kanssa, jatkoivat he taaskin matkaansa kiirehtämättä, mutta Simo ehti jo hyvän matkan heitä vastaan. Topias tervehti häntä suorin sanoin ja runolla: "Sinäpä ehdit häistä läksiäisiin... Sulhanen suuressa onnessa, etsivi, rientävi, löytävi..." Simo siitä nauramaan: "Luetko arkkiveisuja, vai osaatko omasta päästäsi. Hitoissa!
Keskellä pihaa rupesi rengas putoamaan alas ja putosi Josulle kaulaan. Kirkas nauru kuului verannalla. Loukattu tyttö oli kostanut. Hän lähti juoksemaan Josun luo, nauroi kirkkaasti juostessaan. "Sattuiko kipeästi?" "Ei." "Kuinka sinä olet vaalea! Mikä sinun on?" "Mene, hyvä Vieno, pyytämään isältäsi, ett'en minä tarvitsisi mennä konttooriin iltapuolella. Pääni on kovasti kipeä ja..."
Ehtimiseen sattui heidän välillään kahinoita. Mutta sittenkin on Vieno hyvä tyttö; kiukkuinen ja oikullinen hän on, mutta sydämmestään perin hyvä, sen tietää siitäkin, että vaikka suuttuu kymmenen kertaa, niin aina katuu välillä ja pyytää anteeksi. Kauppias Alekseikin joutui Josun puheenaineeksi. Kaupungissa liikkuu pelottavia huhuja hänestä.
"Ne viedään ulkomaille, sorvataan vaan ensin täällä sorvaustehtaassa. Tehtaan herrojen kanssa minä kontrahdin tein." "Tehtaasen on, tiedän mä, Alekseillakin osansa. Mutta nyt minun täytyy lähteä." Josun oppitunti kirjanpidossa alkoi ja hänen oli joutuminen opettajansa luo. Vääntäen Vappuvainajan laulun sanat, hyräili hän mennessään: "Ja se rikkaus, ja se rikkaus!"
Sen pienen sievän kellon saa eräs nuori poika, josta minä toivon paljo." Topias avasi Josun takin, pisti liivin reikään koukun. Kaunis kello riippui kauniissa vitjoissa. "Ja se poika olet sinä." Josun silmiä huikasi kaunis kapine, kuorensyrjät olivat puhdasta kultaa. "Lue mitä kuoreen on kirjoitettu." Josu luki: "Ahkeruudesta ja uskollisuudesta."
Ohimoluunsakin olivat niin arat, etteivät sietäneet sormella painaa, kurkkua kuivatti, hengitys kävi säännöttömästi, epätasaisesti, sydän tykki kiivaasti... "Kuinka minun on tuskan kuuma." Topias nousi ylös, nouti kylmää vettä, joi sitä, hauteli sillä silmiään, ohimoitaan. Sitte keitti hän kahvia ja herätti Josun. "Mihin aikaan minä tulin kotiin?" "Taisi olla puoliyö."
Ennen maata menoaan kävi hän vielä Josun huoneessa, katseli kirjoja, kuvaa, etsi veripilkkuja vaatteista. Lähtiessään pudotti hän säästölaatikkoon viisi penniä. Nukkuissaan hän näki ilkeitä unia. Hän oli taas olevinaan suuressa kivirakennuksessa. Siellä kolmannessa kerroksessa näki hän Josunkin, muita mustempana, muita likaisempana.
Yksi rakas ajatus tuli ja toinen meni; juotos ne kaikki yhdisti yhdeksi kukkapoluksi. Ja kukkapolun äärimmäisessä päässä oli pitkä ja korkea kivikartano valtakaupungissa! Josun hoilaus hänet herätti rakkaista unelmista. "Ijät ja ajat olitkin..." "Kävin monessa paikassa, mutta nyt olenkin runotuulella. Lyijykynä vaan tänne." "Voi velikulta, veikkonen!"
Josun sydän meni syrjälleen, silmät katsoivat alas lattiaan ja siitä oveen. Takintapainen vaatteen kaulus oli vähällä jäädä pitelijän käteen. "Minne sinulla on niin kiire? Mitä tuolla ulkoolla teet?" "Mitä milloinkin, kuta kulloinkin. Enimmäkseen olen vapaana miehenä." "Seiso nyt siinä." Topias ja Simo poistuivat toiseen huoneesen. Molemmat olivat mieltyneet poikaan.