Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Tekö olettekin Josun isä? Ja jaloissanne on jo raudat." "Armahtakaa, armahtakaa!" "Hämeen herrat köyhän miehen lasta", lisäsi kylmäverinen ja säälimätön konstaapeli konnan rukoukseen. "Niin lauletaan Hallin Jannenkin laulussa." Univormuun puettu herra toi Topiaalle kiviensärkijän rosvoamat rahat. Siinä oli seteleitä, kuparia ja hopeaa puoleensataan markkaan.
Muista joka ilta ja aamu puhella Jumalan kanssa." Topias irroitti Josun kädet itsestänsä ja työnsi hänet portista sisään. Vieno siirti uutimen kokonaan syrjään ja huusi: "Ylpeä poika!" Josu jäi seisomaan keskelle pihaa. "Miksi et tullut heittämään kanssani volangia?" Vieno nousi seisomaan verannan syrjälle ja pudotti renkaan keppiin. "Ylpeä poika!" Hän samassa heitti renkaan korkealle ilmaan.
Saatuaan suunvuoron virkkoi Topias: "En minä ollenkaan epäile taitojanne, mutta nyt niitä ei tarvitakaan. Jos tahdotte ansaita nämä, niin hankkikaa minulle tieto Josun nykyisestä olopaikasta ja hankkikaa se hyvin pian." "Ettekö mitään muuta vaadikaan?" "Siinäkö koko työ onkin?" "Mutta teidän pitää menetellä niin viisaasti ja varovaisesti, ett'ei Josu saa haistaakaan. Uskallatteko..."
Josu hirnasi ja Topi häntä matki moneen kertaan. Aleksei istui yhä selin heihin. "Tulkaa tännemmäksi; täällä on kaunis kuva." Helka vei Josun ja Topin toisen taulun eteen. Siinä oli puutarha, lintu oksalla, poika ja tyttö pisteaidan ulkopuolella. Omenapuita ja viinamarja-pensaita kypsin hedelmin oli puutarhassa. "Sano Josu, miksikä poika ja tyttö ovat seisahtuneet tuohon puutarhan lähelle.
"Kuinka te sen kaikin näitte?" virkkoi Josu, sovittaen itseään parempaan puolustusasentoon; "edellänihän te kävitte." Topias uskoi jo totuuden olevan Josun puolella, mutta toinen velikulta tokasi: "Jos me edellä olisimme olleet, kuinka me sitte olisimme nähneetkään?" "Että löysit..." "Kun olin niin hullu, että sanoin." "Sama mieskin; sinä nyt olisitkin..." "Sama jehukin; sinä nyt vaan..."
Sihteeri tuli sisään, laski avaimen pöydälle, heitti turkit yltään, riisui saappaat jaloistaan ja istui sängynlaidalle. Ovenraosta näki hän valkoiset luut piirongin lukoissa, hän näki avainkimpun ja hän säikähti. Sitten häntä rupesi yskittämään, hän yski monta kertaa kovasti, kuunnellen välillä, henkeään vetämättä. Lakattuaan yskimästä läheni hän Josun vuodetta. "Josu, Josu!"
Josun silmät kiilsivät; hän putisi, tutisi, niin teki mieli. "No saat kaksi. Tiedätkö, näissä on yhdeksän makua: karamellin, neilikan, piparikakun, punajuurikkaan... Manna ei ole näiden rinnalla..." "Minä en enää polta tupakkia; minä ostan kirjoja ja käyn koulua." Josu heitti itsensä seisoaltaan ovensuuhun kolmella ympäriheitolla taaksepäin, jäi joka kerralla jaloilleen ja meni ovesta ulos.
Sunnuntaipäivät vielä olivat heille kaikille hiljaisen riemunpäiviä. Sunnuntaiaamuina tulivat Johanna, Simo ja Maiju vanhuksien luo ja yhdessä sitte lähtivät sanaa kuulemaan. Kirkkotie tosin eroitti heistä Topiaan, Josun ja Maijun, mutta ero ei häirinnyt sielujen sointua. Erotessa ja yhtyessä oltiin iloisia ja ilossa oli hengellistä rikkautta virtanaan.
Josun mentyä otti Topias Helan valokuvan käteensä, katseli sitä ja lauloi laulun vääntämättömänä. Sitte katseli hän kontrahtia, johon oli nimensä kirjoittanut. Arvelutti ylen rohkea kauppa ehtoineen, määräyksineen, vaikka oli rahasta tiukka aika kaupungissa ja maalla.
"Olisin minä kaiken tämän tiennyt, niin aasin olisin sinulle ostanut ja lahjoittanut, jolla olisit lähtenyt täältä sikoruuhesta." "Lopeta nyt jo, ylpeä talon emäntä, tai minäkin rupean puhumaan." "Puhu vaan, et sinä kuitenkaan voi puhua tänne päivänpaistetta." Martan kopeus katosi Josun tullessa puotiin. "Kuka herra tuolta tulee tänne?" kysyi hän ja nousi istumasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät