United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen se, jonka Jumala on valinnut välikappaleekseen tuudittamaan gootteja varomattomaan itseluottamukseen ja viemään heidät soaistuin silmin pois kaupungista. Minä olen voittanut epäröivän kaupungin ja sen asukkaat puolellesi ja kukistanut vihollistesi vehkeet. Pyhä Pietari jättää minun käteni kautta sinulle kaupunkinsa avaimet, että suojelisit sitä.
Entä toisella kerralla? Polttopeili pääsi palvelukseen vanginvartijan luo. No? Eräänä iltana piti tyttö varansa, kun vartija oli sammuttanut janoaan vähän liiemmälti, ja varasti häneltä avaimet. Miten sitten kävi? Vanki puki ylleen juopuneen vartijan vaatteet ja pakeni. Kuinka kävi vartijan palvelijattaren? Hän lähti myös samalla kertaa pois palveluspaikastaan, odottamatta päästökirjaa.
Koska hän ei herännyt käydessämme ottamassa avaimet hänen aarrekammioonsa aivan hänen nenänsä edestä, niin makaa hän varmaan nytkin hyvässä rauhassa. Kauheata!... Niin, todellakin kauheata ... kamalaa, kamalaa! vaikeroi tyttö. Sekö on kamalaa, että sen häijyn saatanan suu nyt on ainiaaksi tukittu? Voi, hyvä Jumala... Kuinka sinä voit puhua sillä tavalla!... Tällä hetkellä!
Turkuun tulonsa muistoksi hän lyötätti mitalin, jonka etupuolella oli hänen rintakuvansa ja takapuolella Herkules nuijallaan ajamassa Neptunusta vaunuista mereen. Sen alle oli piirretty: Turku 8. päivänä syyskuuta 1713. Kaupungin avaimet riippuvat nyt voitonmerkkeinä Pietari-Paavalin kirkossa tsaarien valkoisten marmorihautain kohdalla.
Kuules kultainen isäntä, Pienoinen perehen miesi; Keltä mä kysyn lupoa, Keltä lausun lattiata, Minun leikin lyöäkseni, Taiten tanssaellakseni? Hoi isännät, hoi emännät! Kell' on kellarin avaimet; Täytyykö tätä tupoa, Lainataanko lattiata, Tanssia tasaisten miesten, Miesten nuorten notkustella?
Eurooppalaiset ylipäänsä uskovat, että tämä pappi on saanut taivaan valtakunnan avaimet tallettaaksensa, mutta vaikka minä näin paljon vaivaa en minä vieläkään tiedä minkälaisia ne ovat, minä kun en saanut nähdä lipastakaan, jossa niitä säilytetään.
Ettehän ainakaan ole puhuneet tästä asiasta mitään veljeni tyttärelle?" "Olen! Minä olen avannut koko sydämeni hänelle, ja on syytä toivoa." "Kuinka?" keskeytti häntä Obenreizer; "te olette kosineet veljeni tytärtä, kysymättä siihen ensiksi minulta lupaa." Hän löi nyrkkinsä pöytään, ja hukkasi ensi kerran siitä asti, kun Vendale oli tullut häntä tuntemaan, kokonaan aivonsa avaimet.
Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Siell' on kirstu kirstun päällä, Arkku arkulle yletty, Pue päällesi parasta, Valkeinta varrellesi, Paita saksan palttinainen, Hame verkainen vetäse, Sukat sulkkuiset koriat, Kautokengät kaunokaiset, Vyöhyt kullan kirjoteltu, Punalanka pintelinen, Helevimmät helme'nauhat, Soreimmat sormikkaiset; Kulet kukkana kujilla, Vaapukkaisena vaellat, Ehompana entistäsi, Parempana muinaistasi!"
Petter jätti nyt juopuneet isät ja riensi abbotin huoneesen. Täällä aukasi hän äkkiä viheriäisen kaapin ja anasti salakäytävän avaimet. Sitte syöksi hän Akselinpojan vankihuoneelle ja huusi hänelle: "Oletko valmis, jalo herra? Hetki on tullut."
Avaimet ovat kaikki meillä, maalarit toivat menneellä viikolla. Siitäpä juuri, kuiskaili piika. Kas kun leimuaa, nyt vilahti kuin varjo ohi... Lähdetään, huokasi neiti tuskin kuultavasti. Hän ei itse päässyt liikkeelle, jäsenet olivat kuin jäätyneet! Kapteeni oli ollut vanha eläkkeellään eläjä, siivo mies, vaikk'ei vailla omituisia vanhanpojan tapojaan.