United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siis muu auttanut, kuin hampaita kiristellen, häpeissään kuin koira, häntä jalkojen välissä, ryömiä ulos ja antautua julmistuneen merimiesmajan isännän armoille.
Hymy oli miellyttävä, mutta se oli teeskennelty ja paljasti valkoisia, pieniä, hyviä, mutta harvassa olevia hampaita. Tämä hymy olisi näyttänyt luonnolliselta ja vilpittömältä niiden mielestä, jotka eivät huomanneet että se ei sopinut yhteen tutkistelevan otsan ja kovan katseen kanssa että se näytti olevan erillänsä muusta kasvojen osasta, ikäänkuin kasvot, jotka ovat osansa oppineet.
Joka kerta, kun karhua nopeammat koirat yrittivät karata sen päälle, kääntyi se päin, mörähti ja näytti kaksi riviä hirvittäviä hampaita sillä seurauksella, että koirat pysyivät tarpeellisen välimatkan päässä.
Hän tuolla tukka silmillä, joka istui kumarassa pikilappu laudalla ja naskali suussa leikkaamassa kengän pohjaan paikkatilkkua, ei ollut kukaan muu kuin hänen vanha ystävänsä suutari Jo! ... ryppyisenä ja kaljupäisenä, mutta yhtä innokkaana ja kiihkeänä kuin ennenkin, silloinkuin hän uhkasi suutarinkepposella; vaan kureet suun ympärille olivat ehkä syntyneet siitä, että hän oli menettänyt muutamia hampaita.
Minä tarkastelin tavattoman suurta, vanhaa naaraskarhua ja huomasin kaksi päivää sitten ampuneeni alaleukaan, niin että muutamia hampaita oli pois kirvonnut; äskeinen kuolettava luotikin oli ensin sattunut turpaan ja sitten vasta sydämeen tunkeutunut."
Oli juuri auringon noustessa, kun muori läksi, ja jotenkin hampaita tärisyttävä pakkanen.
Jos hän olisi ollut löydettävissä, olisi Sidse luultavasti purkanut vihansa häntä kohtaan; mutta nyt täytyi pojan kärsiä isän synnistä, ja pieni Mads alkoi saada selkäänsä ennenkuin hän alkoi saada hampaita suuhunsa. Ja juuri siihen aikaan hankki Sidse itselleen nuo vähäiset yksipyöräiset rattaat, jotka seurasivat häntä halki koko elämän.
Mutta mitä tuo puhe nyt sitten oikeastaan on, ihmetteli nyt Aarnio yhä silmät suurena. Se on, jos tahdot kuulla totuuden ilman sarvia ja hampaita, että meillä on jo säännötkin valmiina semmoiselle yritykselle, eikä tarvitse muuta kuin se suotuisan ajan tullessa toteuttaa. Säännötkö jo valmiina? Entäs minkälaiset? kysyi nyt Aarnio ajatuksissaan ja yhä enempi ihmeissään.
"Ehkä Johannan hampaita on ruvennut uudestaan särkemään ja ehk'eivät sen vuoksi tulekaan", lausui Topias. "kiiruhtakaamme jo, muuten myöhästymme." He lähtivät. Kadulla tuli Johanna heitä vastaan. Ja hän olikin yksin! Tervehtämättä, näkemättä meni hän Topiaan ja Josun sivutse. "Entä Simo ja Maiju?" kysyi Topias kääntyen hänen peräänsä.
Nyt kummitus suuttui: ma lemmolle näytän, kun kaikki ma parhaat keinoni käytän, kun kalistan hampaita vastakkain ja tanssahtamaan saan sääreni vain.