United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ensi kerralla, kun Nalle kuuli viulun äänen, hän kauhistui. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäpiitään. Hän mörähti uhkaavasti ja pakeni lauteille, josta hän tiirotti kotvasen Mattiin kuin kummitukseen. Mikä olikaan tuo outo olento hänen edessään? Suunnaton, tuntematon jumalako, jolle mikä hyvänsä oli mahdollista?

Syödessäni tuossa makeaiseen suuhuni uunimaitoa, mörähti Martin Petrovitsh ystävällisesti: "syö veikkonen, syö armas ystävä, älä pane pahaksesi tämmöistä maan herkkua". Sen sanottuansa hän nuukahti nurkkaansa ja näkyi jälleen rupeavan torkkumaan.

Silloin kysyi se, joka oli puussa ollut: "kuulehan, sanopas minulle, mitä karhu kuiskasi sinun korvaasi". Toinen vastasi: "Kaikkea sitä minä en ymmärtänyt; mutta yhden seikan se oikein selvästi mörähti minun oikeaan korvaani, nimittäin: 'älä myö karhun taljaa ennenkuin olet saanut itse karhun'. Ja vasempaan korvaani se kuiskasi: 'Se, joka hädässä jättää ystävänsä, on huono mies'".

Ensin valitus tai esitys; sitten vastaus, puolustus, vastaus puolustukseen, vihdoin johtopäätös, jota seuraa tuomio. Semmoinen on sääntö kaikessa rehellisessä ja la'illisessa keskustelussa." "Kun se koskee ylimyksiä!" Kirschoff huudahti kiukkuisena. "Taasen yksi aateliston etu-oikeus!" karhu mörähti. "Mitä puhutte etu-oikeuksista?"

"Juuri kuin Granson'in luona! juuri kuin Granson'in luona!" hän mörähti, syösten sinne päin ylevän-näköisenä raivossaan. Siellä oli Hallwyl ja hänen etujoukkonsa. Tämä ei ollut ainoastaan tunkeunut vallihaudan ja varustusten yli, vaan vieläpä oli valloittanut tykkejäkin. Näitä kääntämässä käsillään oli par'aikaa veli Starck. Nagöli häntä auttoi. "Malttakaahan toki! älkää itse kaikkia tehkö.

Pois aita! mörähti härkä. Ja härkä työnti aitaa sarvellaan, koettaen sitä kumoon kaataa. Aita rutisi, mutta ei kaatunut. Se panee vastaan! sanoi härkä. Puske tiukemmin! kehoitti kellokas. Sarvet tarttuu kiinni! huohotti härkä.

Mutta ruoka ei maistunut hänestä tänään; tuijotettuaan hetkisen perunaan ja pistettyään sitä kahvelilla, hän kääntyi Andrean puoleen ja mörähti: "Näistä perunoista saattaa sanoa, etteivät ne ole keitettyjä eikä raakoja." Andrea punehtui, vaan ei lainkaan vihastunut. "Vai niin", sanoi hän myötyen, jättäkää ne syömättä sitten, niin annan täältä teille munia siihen sijaan."

Olavi mörähti niinkuin häntä olisi pistetty puukolla rintaan. Sitte hän iski raivoissaan molemmilla nyrkeillään päähänsä että jysähti, kääntyi poispäin ja alkoi karata hurjasti edestakaisin, tukkaansa repien ja raivoten: »Minä tapan sinut ja minä tapan itseni tapan, tapan, tapan

Ikävissään rupesi Kerttu kerran valittamaan, ettei tässä vieraassa maassa ole edes jumalanpalvelukseen tilaisuutta. Kapteeni mörähti äreästi: Mitä on jumalanpalvelus? Tee mitä pitää, äläkä tottele ketään, se on jumalanpalvelus. Tämä sana jäi Kertun mieleen.

Hänelle morahti takaa ajawa wihollinen jotain ja juuri kun Heikki kerkisi solaan, oli limppu=wenäläinen solan toisessa päässä häntä wastassa ja takaa=ajajan pistin wälkkyi hänen takanaan. Jo luuli Heikki tuhon itsellensä tulewan, mutta samassa hän huomasi, ett'ei leipä=wenäläisellä olluttaan aseita ja ilman sitä oli hänen sylinsä limppuja täynnä.