United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mutta ellei jokaisella ihmisellä sitä ollut, niin kuka antaisi sen heille? Jumalako? Parooni ei uskonut personalliseen jumalaan. Esivaltako? Eihän se voinut puuttua jokaisen yksityisen asioihin. Ihmisten itsensä oli annettava se heille. Sen, jolla oli enemmän, oli annettava sille, jolla oli vähemmän. Parooni ei mitenkään voinut tulla muuhun johtopäätökseen.

Enkö sitä ennustanut sinun ottaessasi Laitisen mieheksesi!? Ensin menee kaksi köyhää ja kokematonta yhteen ja sitten syntyy lapsia kuin hiiriä. Minun täytyy olla suora. Luuletko, että kukaan tässä seisoisi vapailla käsillä ja melkoisilla varoilla, jos olisi synnyttänyt enemmän lapsia kuin mitä markkoja on kukkarossa. Kun Jumala niitä antaa. Jumalako? Työmiesten tyhmyys ne mailmaan saattaa.

Reita jatkoi lukuaan poikain maatessa mahallaan kivellä kyynärpäittensä varassa, päät kallellaan. Joukokin oli tullut uteliaaksi ja läheni ryhmää. Kun he huomasivat hänet, huusi Nyyri: Tule sinäkin, Jouko, kuuntelemaan, kun se loihtee. Ei tämä loihtua ole, sanoi Reita. Se on Jumalan sanaa. Jumalako sen on sanonut? Jumala, suuri Jumala, kaikkivaltias ja väkevä, joka maailman loi, kuulettehan.

Kun en vieläkään jaksanut mitään vastata, jatkoi Esa puhettaan: "Kuka sen sitten on vetänyt tuon rajan eläinkunnan ja kasvikunnan välille? Jumalako? Ei, vaan ihmiset, luonnontutkijat, joissa ei ole kahta yksimielistä ja jotka joka kolmas vuosi panevat nurin kaikki vanhat järjestelmänsä.

YKSI KATSOJA. Jumalako ne loi? ne näetsen ovat tavallisia eläviä, mutta se kääntää meiän silmät, siksi ne näyttävät niin ihmeelliselle. TOINEN KATSOJA. Ei hän sitä oikealla voimalla tee. YKSI KATSOJA. Hän, näet, on luvannut sielunsa hitolle, joka nyt auttaa häntä aikanansa, vaan sitte muuttaa hänet samatekuin hän nyt nuo elävät. Ken tiesi nekin ovat ihmisiä. TOINEN KATSOJA. Ihmisiä!

Hän on varma kutsumuksestansa. Hän ei ajattele, niinkuin me mailmassa niin usein saamme ajatella: "Jumalako vai paha henki johdattaa minua? Vastustanko hänen korkeampaa käskyänsä, kun täytän vaan jokapäiväistä nöyrää velvollisuutta? Tuotanto minä siunausta vai kirousta niille, joita rakastan?" Veli Martin'illa ei suinkaan ole mitään näitä hämmentäviä epäilyksiä.

Ensi kerralla, kun Nalle kuuli viulun äänen, hän kauhistui. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäpiitään. Hän mörähti uhkaavasti ja pakeni lauteille, josta hän tiirotti kotvasen Mattiin kuin kummitukseen. Mikä olikaan tuo outo olento hänen edessään? Suunnaton, tuntematon jumalako, jolle mikä hyvänsä oli mahdollista?

SILJA. En minä osaa muuta ajatella, kuin että Jumala on mahtanut meidät hyljätä tykkänään. MATLENA. Jumalako hyljännyt? Vielä vain. Herrat ne meitä hylkivät ja ahdistelevat, ei Jumala. SILJA. Sepä tapahtuu hänen tahdostaan. Ei putoisi hiuskarvaa päästämme, ellei hän sallisi. MATLENA. Elä joutavia! Mitä varten Jumala meitä vihaisi enemmän kuin muitakaan.

PASTORI. Lapseni, anna kun syleilen sinua! Mistä sait tuon lempeytesi? Jumalako sen antoi sinulle? En minä ole enää kova Jussillekaan enkä Maijulle. Nyt sen lupaan sinulle. Mene, sano se heille. En minä ole enää kova. Ei sitä Jumala vaadi, sillä hän ei itsekään ketään pakoita. Etkö joudu jo? Hän sinua kaipaa. HANNA. Joudun! Nyt joudun. Taivaalle kiitos, sovinto ja rauha palajaa perheesemme!

Kolkki on kaikki kakaransa opettanut kirjoittamaan, rätnäämään ja Jumalako sen tietää mitä loruja hän heille opettanee. Jos Martti ei olisi oppinut kirjoittamaan, rätnäämään ja noita loruja lukemaan, ei hän luultavasti olisi niistä omaisuuksista muissakaan ihmisissä piitannut mitään. Jos minä olisin tietänyt, että lyijykynä siihen suuntaan vaikuttaa, en ikänä olisi sitä hänelle ostanut.