United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuorukainen seurasi heti, ja he tulivat erääseen mökkiin, jossa vallitsi kurjuus ja viheliäisyys, sillä isäntä sairasti heikkona, emäntä oli suruun vaipunut ja puolialastomat lapset itkivät leipää. Nuori mies kauhistui tätä näkyä, mutta vanhus sanoi: "Katso tässä on alttari, jolle voit panna kiitos-uhrisi. Nämä ihmiset lähettää Herra sinun luoksesi.
Hän soitti vartijaa, joka ilmestyi heti, rämisevä avainkimppu vyöllä. Numero 32 tänne! komensi hän. Ja vartija meni. Helena kauhistui itseksensä. Tirehtöri ei nähtävästi enää otaksunutkaan, että Helena entiseen tapaan kahden kesken vankeja puhuttelisi, vaan kutsutti vangin alas ja aikoi itse olla läsnä. Mutta hyvä tirehtöri rupesi Helena sanomaan.
Mutta tuskin hän oli tämän ehtinyt sanoa, kun egyptiläinen astui hitaasti naapuritiheiköstä, ja kuu valaisi kalpeana hänen valkeaa vaippaansa. »Salve, hempeä neito! Mutta mitä! Kuka on mukanasi? Emme tarvitse seuralaisia!» »Se on vain sokea kukkastyttö, viisas tietäjä», Julia vastasi. »Hän on tessalitar.» »Oh! Nydia!» egyptiläinen sanoi. »Tunnen hänet hyvin.» Nydia peräytyi askeleen ja kauhistui.
Kolmeen kuukauteen ei Paul sitten käynyt omaistensa luona kuin ani harvoin ja silminnähtävästi halusi hän aina matkustaa takaisin mahdollisimman pian, koettaen joka ilta lähteä tuntia aikaisemmin. Jeanne kauhistui siitä ja paroni lohdutteli häntä aina: Anna hänen tehdä, mitä tahtoo! Poikahan on jo kahdenkymmenen vanha.
Janne oli jo kauan sitten noussut ylös, mutta kuullessaan suomalaisen äänen ja huomatessaan, että talo oli piiritetty, hän kauhistui eikä uskaltanut vastata. "Tule ulos, Janne!" kuului vielä kerran pahaenteinen ääni, "vai tahdotko jäädä makaamaan omille makuusijoillesi?" Janne vastasi nyt, ettei hän tule. "Te aiotte tehdä minut kylmäksi."
Paronittaren sydäntä, jonka jäätä kärsimykset olivat musertaneet, kivisti Herminan takia, hän kauhistui tyttärensä kohtaloa, ajatellessansa, että hänen täytyisi onnettomien vanhempiensa kanssa kuleksia ympäri maailmaa suuren köyhyyden ja kurjuuden uhrina.
Oli niillä, urheilijoilla, siis voimaa millä viskata pappi pellolle ja vielä ihan kuin ivalla kehoittivat Sakaria heittämään sielujen parantamisen saarnoilla ja muilla Siionin apteekkilääkkeillä ja parantamaan niitä uudenaikaisilla pahanlääkkeillä, esimerkiksi kolmiloikkauksella, tai ranskalaisella painilla. »Pilkkaajat!» kauhistui Sakari heidän puhettaan.
Tämän tehtyä kysyi hän surullisesti: "Sallitteko kunnioitettava neiti priorin tulla teitä tervehtämään?" Signe kauhistui näistä sanoista suurimmasti. Hän ei voinut puhua. "Mitä minä vastaan?" kysyi Appellona katseella, joka ilmoitti irstaisia tunteita. "O Jumala! eihän minulla ole mitään tahtoa," huusi Signe, väännellen epätoivoisena kauniita käsiänsä.
Hän kauhistui kiiruhti Glaukuksen luo, ja hapuillen käsillään hän kosketti hänen polviaan ja niitä syleillen puhkesi hillittömään itkuun. »Oi, puhu minulle! Puhu! Ethän minua vihaa? Puhu, puhu!» »Valon jumalatar auttakoon ihana maa tämä Kypro! Haa! He täyttävät meidät viinillä veren asemesta! Nyt ne avaavat tuon faunin suonet näyttääkseen, kuinka se kuohuu ja käy!
Siitä saakka nykyiseen päivään asti oli kulunut pitkä ajanjakso ilman mitään puhdistusta, ja sentähden ei hän ollut vielä milloinkaan päässyt niin tahraantumaan, tullut semmoiseen ristiriitaan omantuntonsa vaatimusten ja sen elämän välillä, jota hän vietti. Ja hän kauhistui nähdessään välimatkan pituuden.