United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samoin lauletaan: »Maailma minua nyt paljokin vaivaa Ja minun eteheni kuoppaa kaivaa». Maan pyörimisestä on suomalaisilla vanhuudestaan hämärä käsitys. Hämärä, koskapa he saatuaan silmiä hämärtävän iskun, huomaavat että maailma pyörii heidän silmissään. Onni ei pure eikä puske, vaan onni potkasee. Ei se siis sovi koiran nimeksi, vaan hevosen.
Puske eivät puolueet, onhan kaikki yhtyneet, uni kaiken kansan taattu, yöhön asti päivä maattu. Joskus joku riehahtaa. Silloin suuttuu koko maa, yhtyy koko yhteiskunta luomaan päälle unhon lunta. Kuka lukee lehtiä? Harva taitaa ehtiä. Poistuneet on polemiikit, aatepistot, sanapiikit. Eihän toki loukata saane kukaan toistansa, siksi leikkii kiltit kilit, missä muinen hulivilit. Aattehia loukatkaa!
Pium, paum! kerran kajahtaa Tuo kylmä kirkon kello, ilmoittaa: Pois, pois henki vaeltaa Ja ruumis mullan alla majan saa." EERO. Kas niin, eikös jäänyt Olli kolmannen kerran myllymatiksi. Voi mun rakas OLLI. Vaiti siinä. Minä en kärsi tällä hetkellä leikkiä, tiedä se. EERO. Hei, hei! Ethän puske kumminkaan. Voi, mun rakas myllärin', jauhapas mun pussini OLLI. Sakramenskattu poikanulikka!
Nahka viedään karvarille ja se ottaa siitä karvat pois ja sitte tehdään kenkiä, heilutteli Esa viisaana purkkiansa ja nyt jo myönsi Otto, kehasten: Silloin se ei enää puske ... ei vaikka menisi ihan nenän eteen... Ja vaikka vielä kepillä härnäisi, niin ei vaan puskisi enää. Samaa mieltä oli Ottokin, ja niissä keskusteluissa saapuivat he lähelle Auvisen entisen naurismaan ahoa.
Se oli valkea, pystypäinen vielä, vaikka sen kiveröiden sarvien ympärillä oli jo lopumma kymmenen uurrosta poikimisen merkkejä. Puskeeko se Onnentuoja, jos minä annan sille heiniä? kysyi Viija seisoen pieni heinätukko sylissä. Ei se toki puske, vakuutti hänen tätinsä ja lisäsi, että sehän saapi ollakin nyt sinun nimikkonasi, ja jospa tuo olisi sulle pitemmän onnen tuoja kuin äidillesi.
Eikö helvetissä ... olisit antanut minun olla ruuhessani, jossa tulinkin ... ruuhessani minä istun ja soudan vaikka kuinka päissäni ... te sen vielä varastatte. Eihän me toki naapurin ruuhta.... Miksei tässä ole porttia eikä edes veräjää? Ettekös te itse naulannut sitä kiinni? Niin teinkin.... Emman kanssa naulattiin. »Naulataan niin, ettei sitä härkäkään puske kumoon», sanoi Emma.
»Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, vaan että lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta kas kun härkä pääsee vallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palavata lokaa ja rapaa paimenta vasten naamaa ja napaa. Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menköön omaan koppiins, minä menen kivimuuriin». Sehän oli saarna.
Mitä katsot?... Kun et usko, niin puske, mutta minä menen itse ihan kohta sitä katsomaan ... on se siksi kumma katsottava, ja jos et sinä tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole tulematta ... ei sinua kovin kärtetäkään... Sitä lapinlahtelaisten Amerikkaan lähtöäkö sinä menet katsomaan? Sieltähän niitä kuuluu lähtevän Amerikkaan! Ja Liisan rukin takaa kuului pilkallinen hymähdys.
Ja raivostuneena sieppasi hän tielle osuneen kepakon, viskasi sillä härkää ja alkoi sitte painaa pakoon minkä vaan lyhkäisistä kintuista pääsi. Niin synkkä oli mieli että ei kyennyt ajattelemaan sitäkään että ei härkä aidan yli häntä puskemaan pääse. Pakoon juostessansa hän vaan uhkailla jupisi: »Ja vaikka puske ihan paikalla, niin en vuan luve enkä sano aata!»
Pois aita! mörähti härkä. Ja härkä työnti aitaa sarvellaan, koettaen sitä kumoon kaataa. Aita rutisi, mutta ei kaatunut. Se panee vastaan! sanoi härkä. Puske tiukemmin! kehoitti kellokas. Sarvet tarttuu kiinni! huohotti härkä.