United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Somapa on se täti ollut, säesti Hilja Aliinan paheksumista. Mitähän tuo tuolle; etkö sinä ollut vastaan? Olinhan minä, vaan ei se auttanut mitään. Joko se on tuo Vappu teillä monetta vuotta? Toista vuotta. Kuka teillä oli tämän edellä toisena piikana? Olipahan muuan Kovatar. Missä se on nyt? Tuolla kuuluu olevan suutarin mökillä. Onko se naimisissa? Ei ole...
"En! olen H:n kaupunnista. Nimeni on Albert D." "Ah! ehkä olette tukku-kauppiaan D:n poika?" "Niin olen". "Olipahan oikein lystiä!" vastasi vanha herra, "tulla tuttavaksi sen kunnon miehen pojan kanssa. Nimensä on kun puhdas raha, mutta varsinkin on hän tuttu kunnollisuudesta, ahnettimattomuudesta ja jalomielisyydestänsä. Ne ovat avuja, joita korkeasti ihailen, ja jotka ovat oman elämäni esineenä.
Olipahan miten olikaan, Mikko se kumminkin oli meidän veljeksistä se, jota toiset irvihampaat aina pilkkasivat, jonka päälle oli, niinkuin sanotaan, "kaikilla aita matalin", eli niinkuin hän itse sanoi: "vaikka Venäjällä ruuna ammuttaisiin, niin se on minun syyni".
"Te olette tämän perheen sukulainen", jatkoi hän, "ja niin minäkin olen. Minä arvelen voivani sanoa teille, mitä en voi sanoa vieraalle. Minä olen kovin iloissani, että te, herra Lefrank, tulitte tänne; ja tämäpä eräästä syystä, jota te herraseni, ette voi arvata". "Kiitoksia komplimangistanne, neiti Colebrook, olipahan syy mikä tahansa".
Oli jo tupaan menemäisillään, kun raapaisi korvallistaan ja meni sen nurkan juureen, johon oli rekensä ajanut... Olipahan sälö siihen halennut. Matti repäisi sen kokonaan irti, pisti seinänrakoon ... ja sitten hän meni pirttiin. Liisa oli siivilöimässä maitoa pyttyihin pöydän nurkalla. Kissa kierteli häntä ja naukaisi aina väliin.
Vai olisikohan sitä Renqvistiläisten sisarusrakkautta, jota setä-ukko uskoo täydellä todella olevan olemassa heidän seuroissaan, vaikka ei sano sitä itse koskaan tunteneensa? Olipahan mitä oli, mut nyt se jo saa riittää minun osaltani, muutoin minusta tulee narri suora narri. Ei se kuitenkaan riittänyt.
PASANTERI, kirja kädessä, ja PASANTERSKA tulevat sivuportista. PASANTERI. Hyvää päivää, kapteeni. Terveisiä kirkosta. PASANTERSKA. Mikä kapteeni se on, joka istuu meidän kaivon kannella? Kas, olipahan sittenkin. Hyvää päivää, kapteeni Ramberg. Terveisiä kirkosta. Minä en kauas erota hyvin enkä aina tahdo oikein uskoa tuota meidän ukkoa, kun se on niin paha kureilemaan.
Ja Gunhilda selitti nyt hänelle pitävänsä eräästä toisesta ja olevansa jo tämän kanssa kihloissakin; olipahan hän nyt miten kunniakas aatelinen hyvänsä, niin täytyihän hänen viimeinkin saatuaan tytöltä tämän kuulla, heittää turhat toiveensa ja peruuttaa tytön isän kanssa keskustelemansa välipuheet ja matkustaa tiehensä.
Mitä hän täällä teki! Ehkäpä hän ei tunne, kun ei ole näkevinäänkään häntä. Elsa kuunteli hänen askeleitaan, kun hän lähestyi. Hän tunsi, kun Mari seisahtui hänen viereensä. »Elsa?... olipahan se Elsa. Mitä sinä täällä teet? Mutta Minkä sinä olet näköinen! Herra Jumala! Oletko sinä Elsa?» »Olen!» Mari katseli häntä päästä jalkoihin. »Kuule Elsa, istutaanpa tähän penkille.»
Se on toisen miehen tekemä, joka on paljon muitakin lauluja tehnyt ja osaa tehdä vaikka milloin! Ettäkö sinun ... elä! ... elä! Olipahan kenenkä tahansa, mutta meidän puolessa se tehty on. Mistä paikoin sitä olette? kysyin minä, ja siihen kysymykseen yhtyivät nilsiäläisetkin. Niin minäkö? Mistäkö olen?