United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo oli hänelle kowin raskasta ja waikeata tehtäwää ja usein itki hän kowaa kohtaloansa niin, että oli wedeksi rauweta: niin aikaisin oli hänellä jo itsearwonsa tunto. Ei hän ollut täyttänyt wielä kymmentäkään ikäwuottansa, kun hän jo kaikenlaisilla toimilla ja palweluksilla koki ansaita leipänsä.
Kun nyt ottaa kaikki lukuun, niin mitä olin minä häneen werraten, waikka olinkin kunniallinen ja warakas nuorukainen, sillä olinhan waan kowaa työtä tekewä maanmyyrä", selitteli hän. "Kuinka tuo ero sitten tapahtui?" "Eräänä kesäisenä pyhä=iltana oli kylämme nuoriso koossa kestikiewarin lähellä olewalla kentällä, ja siellä olimme minä ja Hennakin.
Tunti tunnin perään kului pojalta siellä, ja ennenkun hän huomasikaan, oli tullut ilta, mutta kotiin tultuansa sai hän kowaa kohtelua häneltä, jota hänen isäksensä sanottiin; tämän tahdosta ei pojan hartain mielihalu, kouluun pääseminen, ollut tähän saakka tullut täytetyksi. Nykyinen Jykylän isäntä oli tawallista pitempi, luisewa mies.
"Te olette tainneet elämässänne kokea monta kowaa tässä talossa?" lausuin wiimein taas kysywäisesti ukolle, ikäänkuin uudestansa hakien puhetta. "On, monta kowaa on koettu, mutta waikka kokee, eipä hylkää herra!" lausui ukko wakawasti, josta kuulin että hän on lukenut taikka kuullut jolloinkin Runebergin 'Saarijärwen Paawon. "Mistä te sen lauseen olette kuulleet?" kysyin häneltä pikaisesti.
Tunnustaa täytyy, että kumpikin tunsimme kowaa surua toisistamme erotessa; olipa aiwan kuin koko elämän kuorma, jonka tähän asti olimme yhdessä kantaneet, olisi nyt laskettu erikseen kummankin päälle.
Wieläpä tiesi hän lisätä senkin, ettei sen wiisaampaa ja parempaa ihmistä löytynyt koko maan päällä, kuin hänen hywä emäntänsä. Semmoisia sitä huhuttiin ja tiedettiin, ja samassa ruwettiin waimon surullista tilaa säälimään, samoin konttoristin ja Elsan kowaa kohtaloa.
Waikk'ei hän hywäksynytkään miehensä kowaa ja tylyä käytöstapaa poikaa kohtaan niissäkään asioissa, oli hänenkin mielessänsä poika kaikessa tapauksessa saatawa kotona pysymään ja lukemaan hengellisiä kirjoja, sillä hän pelkäsi maailman pahennusten turmelewan hänen nuoren ja wiattoman sydämensä. Kaikkien näiden tähden tuli poika raiska kowin alakuloiseksi.
Aina ei enään kirjoittanutkaan Perälään Mikon kauheasta tilasta, eikä hän olisi sitä woinutkaan tehdä tarkalleen, sillä nuot Mikon lankeamiset oliwat niin tiheät, että joka päiwä olisi tarwinnut laittaa kirje menemään. Aina kärsei kowaa tuskaansa yksin ja koki kaikki tehdä miehensä pelastukseksi.
"Kuinka se käwisi laatuun, sillä he owat tottuneet hempeään herras=elämään, ja semmoista ei ole waraa meillä heille antaa. Kowaa työntekoa waatii jylhä korpi, jos mieli siitä on saada niukan elatuksensa", sanoi Juho siihen. "Osasihan Mikko kyllä tehdä työtä ennen kotoa lähtöänsä, saattaisihan hän wieläkin siihen tottua.
Selwästi näki, että hän kamppaili kowaa sisällistä taistelua, sillä hänen leweät ja jykewät hartiansa wapisiwat kuin kahila wirrassa ja tuskan hiki walui otsalta. Kirkkoherra astui häntä lähemmäksi. "Mistäs tämä wieras on?" kysyi kirkkoherra, huomaten ettei tulija ollut omanpitäjäläisiä, jotka hän kaikki tunsi. Mies waan sijoitteli jalkojaan ja rykästä kyhnäytti tekoyskää.