United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Olinhan melkein kuin tyrmistynyt, jotta tuskin tiesin mitä tehdä. Niin, sen vain tiedän, ettei hyvää tahtoa puuttunut sanoi rouva Bergendahl ystävällisesti. Vaikea päivä tämä on ollut, mutta Jumalan kiitos, että kaikki kuitenkin lopullisesti on käynyt hyvin. Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvää.

Olinhan minä kerran sinun kanssasi nuottaa vetämässä, vaan sinä toruit ja mellastit koko ajan, niin ettei minulla enään ole halua lähteä sinun kanssasi, vastasi Elsa.

Hän panee erityisesti painoa siihen, että ihmiskunnan edistyessä on *rakkaus* sotaan enempi, kuin itse sota, vähentymässä. Olinhan minäkin lyhyellä kehitysajallani ehtinyt huomata, miten tuo rakkaus ja ihailu yhä enempi oli alkanut muuttua vastenmielisyydeksi.

Ja jäädä ehkä yksiksesi maailmassa? Niin, niinkuin ennenkin olin. Vaan sinusta ei ole yksinäsi olemaan! On kyllä. Olinhan minä ennenkin. Niin, ennen. Olinhan minä luonasi silloin. Niin. Ja sinun luonasi, Asta, minä taas saan kotini. Minun! Ei, ei, Alfred! Se on ihan mahdotonta. Borghejm on siis esteenä? Ei, ei; hän ei ole esteenä! Siinä erehdyt! Hyvä.

Minun rakas, hyvä ja kunnioitettu isäni! Olinhan varmasti päättänyt, ett'en koskaan jättäisi isääni ja äitiäni... Minä en ymmärrä, mitenkä sentään saatin mennä kihloihin ... mutta Arvidini ääretöntä suloutta en voinut vastustaa. Onhan isäni luona vielä Helena, hän ei kuitenkaan koskaan naimisiin mene; ja Helena ainakin vastaa kolme minun vertaistani tyttöä.

Somapa on se täti ollut, säesti Hilja Aliinan paheksumista. Mitähän tuo tuolle; etkö sinä ollut vastaan? Olinhan minä, vaan ei se auttanut mitään. Joko se on tuo Vappu teillä monetta vuotta? Toista vuotta. Kuka teillä oli tämän edellä toisena piikana? Olipahan muuan Kovatar. Missä se on nyt? Tuolla kuuluu olevan suutarin mökillä. Onko se naimisissa? Ei ole...

Minä saatoin kumminkin seurata omaakin kokemusta, sillä olinhan itse nähnyt miehen seisovan mustan kallion huipulla. Siinä oli siis minun tutkittavanani olevan alueen keskus. Siitä lähtien aijoin tarkastaa joka majan koko nummella, kunnes löytäisin sen, josta oli kysymys.

Nähtäwästi oli hän koettanut olla tuntemattomana ja salata jotakin, mutta se onnistui näin huonosti. "Niin niinhän se on ... olinhan ... olimmehan siellä. Minä olen walehdellut teille ... olimmehan me siellä Perkiöllä", koki hän hämmästyneenä änkyttää, ikäänkuin hän olin suuresta pahanteosta tawattu.

Luulenpa, ett'en edes arolla, missä kuitenkin olin yhtä vapaa ja suruton kuin lintunen ilmassa, koskaan rientänyt niin iloisesti ja riemuisesti eteenpäin kuin nyt polkiessani puutarhan hiekkakäytäviä. Olinhan nyt varma, ett'en milloinkaan eksyisi suuressa avarassa maailmassa, sentähden, että hän piti suojelevaisesti kättänsä ylitseni, mennessäni vaikka mihin.

Vasta yliskamarissamme toinnuin entiselleni ja rauhoituin täydellisesti, Olinhan jo luottamuksella rukoillut rakasta Jumalaa. Sen perästä tein kotitehtäväni, ompelin, kudoin ja istuin lopulta aivan hiljaa viereesi, rakas mieheni. Päätin ensinnä olla teille asiasta mitään puhumatta, mutta koska juuri tässä niin tulevaisuudesta huolehdimme, en voinut enää pitää salaisuutta sydämmelläni.