United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Inkeri oli ottanut käsityön, ja Annaliisan oli vihdoinkin onnistunut saada Mirri luoksensa houkutelluksi. Tänä vuonna on heinä hyvästi kasvanutkin, kertoi vuorostaan Pentti. Eilispäivän luoko pantiin jo pielekseen. Silja meni lehmiä lypsämään, ja Pölkkypuron väki meni omaa luokoaan kokoamaan. Eikö nuo kohta tulle kaikki... Ja Pentti katseli hartain silmin rokkapataa liedellä.
SILJA. Jumala välistä peittää kasvonsa, koetellakseen uskoamme. Mutta meidän tulee kärsivällisinä odottaa, kunnes armo jälleen palajaa, eikä langeta epätoivoon, niinkuin minä äsken, ensi hetken heikkoudesta tein. TOPRA-HEIKKI. Entä kun armo viipyy? Entä kun kurki kuolee, ennenkuin suo sulaa? SILJA. Se on silloin niin sallittu.
SILJA. Sillä lailla ei saa rukoilla lapseni... Herran tahto tapahtukoon. MAIJU. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa. Mutta elä ota häntä pois, minä niin itken jos Ville kuolee ja äitikin itkee eikä meillä sitten enää ole yhtään iloa... SILJA. Hiljaa, Maiju, hän menee uneen. Jumalan kiitos, että viimein kumminkin helpoitti.
VILLE. Ei koske enää mihinkään. SILJA. Eikö koske? Rakas, oma poikani, olisiko se mahdollista. Jumala ehkä auttaa sinua terveeksi vielä... Voisitkohan syödä vähäisen? Että vahvistuisit. MAIJU. Minulla on sokeripala taskussa. Ville, tahdotko? SILJA. Kuuletko, lapsi, mitä Maiju sinulle antaa? Semmoista makeata kun hän on säästänyt Ville pojalle.
Tuulee ja sataa. Hyvää iltaa, mitäs tänne kuuluu? SILJA. Vanhaa huonoutta vaan. Hyvää iltaa. MATLENA. Eikö Ville ole yhtään parempi? SILJA. Ei se parempi ole. MATLENA. Poika parka, kun saa kärsiä niin kauvan. SILJA. Käy istumaan! MATLENA. Jahka ensin kuivaan vaatteitani täällä uunin edessä. Tokko Antti vielä onkaan kotona? SILJA. Eihän sitä ole kuulunut, kumma kyllä.
Ota avuksesi hornan pedot ja itse pääperkeleet lisäksi. En pelkää sittenkään. Kirves, kirves tänne! MATLENA. Voi, taivaan vallat! Topra! TOPRA-HEIKKI. Odotas! Se säikähtikö nyt ja läksi pakoon? MATLENA. Läksi. Pakoon läksi. Ei ole mitään enää. Nyt pääsit rauhaan. Tule levolle. Tänne penkille. Silja antaa tyynyn. Tule! Ei ole mitään enää. Se pakeni pois. TOPRA-HEIKKI. Lieneekö ollutkaan.
Eläs mene, Antti. ANTTI. Täytyyhän mun. MAIJU. Elkää jättäkö meitä, isä, meille tulee niin kovasti ikävä. Kuuletteko, elkää jättäkö! ANTTI. Ehkä hyvät ihmiset auttavat, että saat tuon ruumiin maahan. SILJA. Unta? Pahaa unta taikka hourausta?... Minä kun valvoin niin paljon Villen kanssa.
Minä tyydyn Jumalan tahtoon, ja otan kiitollisuudella vastaan hänen kädestään niin surun kuin ilonkin. TOPRA-HEIKKI. Mutta ehkä nyt onkin Jumalan tahto, että köyhä väki nousee rikkaita vastaan? Ehkä heidän mittansa on täysi ja rangaistuksen hetki tullut? Ehkä Jumala aikoo jo lopettaa heidän hekumallisen elämänsä ja kostaa heille kaikki vääryydet. Mitä siihen sanotte, Silja?
ANTTI. Ole vaiti. Minä nyt sanon, että Topra nämä antoi ja lähetti sinulle vielä paljon terveisiä, että ostaisit rohtoja Villelle ja ruokaa koko joukolle. SILJA. Mutta millä tavalla oli Topra ne saanut? ANTTI. Sitä en tiedä, eikä se minua liikuta. MIKKO. Tavalla millä hyvään. Itse hän siitä vastaa. Olkaa te vaan huoletta. SILJA. Laske pois kädestäsi, Antti, rahat kaikki.
On minulla vielä vähän annettavaa, sanoi vihdoin vieras ja pani lumelta löytämänsä kultarahan pöydälle Inkerin eteen. Ei se ole meidän. Minun miehelläni ei ollut tuommoista, sanoi Inkeri katsahtaen välinpitämättömästi kultarahaan. Toiset sitä uteliaasti tarkastivat. Tuommoinenhan se kuuluu olevan majurin noitakalu, sanoi Silja arasti ja vetäysi etemmä pöydästä.