Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Putosivat alas ... putosivat ... nyt kohosivat ... ja rahoja, kultarahoja, hopearahoja ... voi, kuinka paljon ... kun ... pääsisin luokse... SILJA. Maiju, Maiju, mihin menet? Pois maata! MAIJU. En yhytä kiinni ... ne pakenevat ... auttakaa ... ne pakenevat... MATLENA. Mitkä pakenevat? MAIJU. Rahat, rahat ... voi, voi ... ne ovat niin kaukana jo... Anna rahojen olla, lapsi, ja nuku rauhassa.
SILJA. Voi näitä aikoja, näitä aikoja! ANTTI. Sinulta ei puutu älyä, eikä rohkeutta Topra. MIKKO. Senhän tiedämme entuudeltakin. TOPRA-HEIKKI. No, Matlena! Mikä sinut niin totiseksi teki? Sano jotakin! Sano, sano, eläkä arvele. MATLENA. Minua pelottaa. Pelottaa? Vaikka minä olen tässä? Elä, Topra! Ei minua haluta leikki tällä hetkellä. TOPRA-HEIKKI. Miks' ei haluta? Kun olen niin levoton.
Näen sen päältäsi. ANTTI. Ei pahemmin kuin muillekaan. Kaikkia meitä kohtasi sama isku. SILJA. Mikä isku? Sano pois, täytyy sen tulla ilmi kuitenkin. ANTTI. Työt lakkautettiin ja miehet jäivät joutilaiksi. Herra siunaa! MATLENA. Lakkautettiin. Ihanko tykkänään? ANTTI. Talven ajaksi kumminkin. MATLENA. Mutta, hyvä Jumala, millä ihmiset elävät talven yli? Nälkäänhän ne kuolevat.
Tules katsomaan, kuinka hiljaa ja rauhallisesti hän nyt makaa. MAIJU. Hän ihan varmaan rupeaa paranemaan, äiti, Jumala kuuli minun rukoukseni. Siinä näette, äiti, osasinpas rukoilla oikein. SILJA. Kun hymyileekin unissaan.
Auringon paisteessa piikit hopeisina kimaltelivat. Takaa-ajettavat koettivat kiiruhtaa askeleitaan. Silja kompastui kiveen ja nyytti putosi tielle. Inkeri auttoi hänet jaloilleen ja kantoi sitten nyyttiä toisella kädellään. Pirttiin päästyään lankesivat Silja ja Inkeri polvilleen ja rukoilivat ääneensä.
Anttia minun varsinkin käy sääli. MATLENA. Sanos muuta! Tuossa makaa Ville sairaana, Silja istuu resetti kädessä, eikä rahaa sen verran että saisi sillä apteikista rohtoja. Ja sitten vielä nuo toiset raukat ympärillä nälkäänsä valittamassa. Jo se on kauheata. Ei suinkaan meillä ole tässä muu kuin kuolema edessä, joka-ikisellä. TOPRA-HEIKKI. Elkäähän itkekö, Silja, elkää itkekö!
Ei muuta kuin tuota ikuista raakaa vettä, joka ihan turmelee sen poloisen sisukset. Voi, yhtäkaikki tätä elämää. Juohan nyt sitten, mutta vähän vaan, siksi että suusi kastuu. Kun isä tulisi! SILJA. Mitä sinä tahtoisit isästä, lapseni? VILLE. Rohtoja eikös sen pitänyt tuoda? SILJA. Niin, lupasihan isä tuoda sinulle rohtoja. Ja kyllä se niitä tuokin. Tuo varmaan. Sitten meidän poikamme paranee taas.
MAIJU. Rautatiellä. Kertoihan Matlena. MATLENA. Kerroin minä tyhjää. Noiden kuullen ei pitäisi suutansa avata. SILJA. Eihän Matlena isästä mitään puhunut. MAIJU. Mutta missä isä sitten viipyy? SILJA. Missä hyvänsä. Sattuuhan esteitä. MATLENA. Eikä siinä henkeä sentään niin pian oteta, kun herrain kanssa riita syntyy. Ennemmin sitten MAIJU. Mitä ennemmin? MATLENA. Ei mitään.
Enkä ole syönyt moneen aikaan ... niin kummako, jos heikkoudesta menee sekaisin... Kun pääsisin selviämään taas... On niin vaikeata tämä. Niin kovin vaikeata. ANTTI. Se tuli liian äkkiä. Et saa sitä vielä tajuntaasi. SILJA. Ettäkö sinua viedään linnaan? Vangiksi?
Toisella seinällä ikkuna, jonka alla penkki ja hiukan etempänä pöytä. Hs-ss-ss-ss. Aa-aa-aa-aa, hs-aa-aa-aa. Käypä Maiju katsomassa, eikö isää jo näy. Hs-ss-ss-ss, hss-ss-ss-ss. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi.» Eihän siellä näy mitään, kun on pilkkoisten pimeä. SILJA. Olisit huutanut. Hs-ss-ss-ss. Hs-ss-ss-ss. Koskeeko sinuun, Ville?
Päivän Sana
Muut Etsivät