Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
»Pois makia maailma jää! Mun sielun päänänsä Täält' pyrkii ylös vielä, Kanss' mielen etsii siellä Ain' ijäist' menoo taivaass' Juur' Herran pyhäin seurass'.» ANTTI. Hyvää päivää, tässä sitä ollaan taas. Terveisiä matkalta. MIKKO. Ja nyt, Silja, ei meillä enää ole mitään hätää. Päästään elämään uudelleen ja toisella lailla kuin ennen milloinkaan. Niin, niin, totta se on, elkää yhtään katselko.
Eihän niitä sitten mikään jaksa lunastaa. ANTTI. Jos tuo nyt paranisi ilmankin. Kuinka luulet? SILJA. En ymmärrä. Ville raukka, kun niin toivoi saavansa rohtoja. Mitä se nyt sanookaan aamulla, jahka herää! ANTTI. On tietysti pahoillaan. Saakeli sentään, ettei sekään tohtori voinut huokeampia kirjoittaa.
Milloinka työmiehen kukkarossa on viittä, kuutta markkaa yhtaikaa; olisi hänen tuo pitänyt tietää. MATLENA. Kertokaas nyt, Antti. Ketkä ne alkoivat riidan, työmiehet vai herrat? ANTTI. Kuinka tahtoo selittää. Yhden mielestä työmiehet, toisen mielestä herrat. MATLENA. Ja millä tavalla se päättyi? ANTTI. Lieneekö tuo vielä lopullisesti päättynytkään. SILJA. Antti, sinulle on käynyt pahasti.
Kumma paikka, ettei pidä saaman tuota lunttua tottelemaan. Ylös siitä. Hän survasi vielä kerran terävällä kyynäspäällään ja se sattui niin kipeästi rintaan että Emmiltä pääsi huuto. Mitäs sinua saa ajella kymmenen kertaa, ennenkuin nouset. Emmi hoippuroitsi ylös; päätä huumasi, hän oli vähällä kaatua. Valele silmiäsi kylmällä vedellä, niin selviät paremmin, neuvoi Silja.
SILJA. Mene, Maiju kulta, heiluttamaan kätkyttä, ettei Anna edes herää. VILLE. Ajakaa pois, ne tekevät minulle pahaa. SILJA. Elä pelkää, lapseni, ei tässä ole kuin äiti vaan... Oma, rakas Ville poikani... Kun voisi sinua auttaa. Sydänvereni antaisin... Hyvä, rakas Jumala taivaassa. Että Ville eläisi ja tulisi terveeksi. Että hän jaksaisi kävellä ja leikkiä niinkuin ennenkin...
Rakas, laupias isä, huojenna kipua, anna loppua pikemmin... Maiju, tuo vettä, että saan kostuttaa huulia edes... Voi, raukkani! Näin kovia vaivoja ei hänellä ole vielä ollutkaan... Koeta panna lusikalla suuhun, minun täytyy pidellä käsiä, muuten hän hakkaa niitä sängynlaitaan... MAIJU. Ei niele; se jää kurkkuun korisemaan. SILJA. Eikö niele?... Silloin on loppu lähellä.
Pääsee juoksemaan tuonne ulos, ja lukemaan, ja tekemään jos mitä. Eikös ole hauskaa? VILLE. On. SILJA. Vieläkö kivistää päätä? VILLE. Vielä. SILJA. Ihme kumma, ettei jo herkiä, vaikka minä niin uskoa hieron. VILLE. Ja muutenkin on niin vaikeata. SILJA. Koeta nukkua. Paina silmät kiinni. MAIJU. Nyt kuuluu askeleita ulkoa. SILJA. Onko Antti? Ei, Matlena. Näin myöhään? MATLENA. Sanos muuta!
MATLENA. Olisin kysynyt, jos hän tietää mitään Mikosta. Uh, uh, kun kastuin aivan läpimäräksi! SILJA. Odota vähän aikaa. Kai hän tulee pian. MATLENA. Kunpa tulisi. Kunpa, kunpa tulisi. SILJA. Onko jotain tapahtunut? MATLENA. Rautatiellä sanotaan olleen kovia kahakoita työmiesten ja herrain välillä. SILJA. Nyt taas. Voi sentään, etteivät koeta malttaa mieltänsä nekään miehet.
SILJA. Eihän unista ole taikaa. MAIJU. Miks'ei ole? Useinpa käyvät toteen teidänkin unet. SILJA. Sattuu nyt joskus. MAIJU. Hyväksiköhän se olisi vai pahaksi? Sanokaas, äiti. SILJA. Kukapa tuon arvannee. Kirkko on lohdutukseksi minun unissani. MAIJU.
Näytäpäs, lapseni, mistä sinua nyt ottaa? Tuostako sydänalasta? VILLE. Eikä, kun päästä. SILJA. Kuinka se on tulinen! Ihan kättä polttaa. Käänny vähän enemmän kyljellesi, minä koetteeksi hieron noita valtasuonia. Ehkä siitä olisi apua. VILLE. Elkää kovasti. SILJA. Ei kovasti. Hiljaa vaan, ettei tee kipeätä. Näin, tällä tavalla. Tuntuuko hyvältä? VILLE. Tuntuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät