Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
MAIJU. Elleivät huoli, niin tiedänpä minä vielä toisenkin keinon. Kuljettaisin kaupunkiin kataita ja havuja. Sitten toisin joka ilta kotiin pussillisen leipää ja makuluuta, että syntyy meidän vain elää. SILJA. Mene sinä maata, lapseni, ja anna meidän tuumailla. Rupea vaikka karsina-penkille tuohon, jos siinä mielestäsi on parempi. Jopa minua alkaa nukuttaakin.
Minä seisoin aivan likellä viikatetta, johon Niilo oli satuttanut jalkansa, ja näin, kun Heikki Sormuinen löysi kultarahan nurmikosta. Siitä asiasta ei puhuttu sen enempää, mutta kun illallinen oli pantu pöytään, siirsi Silja ruuan pöydän toiseen päähän, niin kauaksi kuin mahdollista majurin »noitakalusta». Kultarahaan ei kukaan kajonnut. Seuraavana päivänä Pentti sen korjasi.
Emmi, Emmi! Viimeinkin sai Silja häneen hiukan henkeä. Emmi nousi istumaan, murisi ja hieroi silmiään. Nukutti vielä kauheasti. Mitä nyt on kello? Viidettä käy. Viidettä?
VILLE. Koskee. Oi, oi, oi SILJA. Voi, raukkani. Hs-ss-ss-ss. Isä hooi! I-sää! SILJA. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki » Ei kuulu vastausta. SILJA. Hyvä Jumala, missähän se viipyy näin kauvan? Ja tuo Ville raukka, kun taas on semmoisessa tuskassa. Tulepa sinä soudattamaan, että pääsen sitä hieromaan edes. Heiluta vaan tasaisesti, noinikään, kyllä se nukkuu siihen.
MAIJU. Sinne karsinapenkille sitten; että olisin teitä lähempänä. MATLENA. Ja kuuntelisit meidän puheitamme. Sittenhän sinä et nukkuisi semminkään. SILJA. Pysy siellä vaan, eläkä puhele enää. Muuten et pääse uneen koko yönä. MATLENA. Nyt talee joku. No, luojan lykky, tuossahan se Antti viimeinkin on. Isä, isä! Hyvää iltaa, isä. Voi, kuinka viivyitte kauvan. Iltaa, iltaa!
Oikein täytyi ihmetellä hänen järkeään. ANTTI. Ja semmoinen pää kun sillä oli oppimaan kaikkea. Luki jo kuin vettä mitä kirjaa tahansa. Olisi hänestä tullut vaikka pappi, kun olisi meillä ollut varoja häntä kouluttaa. SILJA. Herra antoi, Herra otti, Herran nimi kiitetty olkoon! ANTTI. Mikä varjo siellä liikkuu? SILJA. Joku on ikkunan takana. MIKKO. Kuka perhana ? Antti, joudu!
Inkeri nosti hänet kätkyestä. Silloin kuului tuohitorven törähdys... Lusikka putosi Pentin kädestä. Inkerin huulilta pääsi huuto. Vähäkuuloinen Silja katsoi kummastellen Penttiä... Jo törähti torvi toisen kerran. Torvi on kahdesti raikahtanut, huusi Inkeri Siljalle. Herra Jumala auttakoon! vaikeroi Silja ja katsoi epätoivoisesti Inkeriin. Inkeri levitti raidin lattialle.
MAIJU. Mutta kuolleet eivätkös näyttäänny välistä? SILJA. Eivätkä näyttäänny. Ja Villekö sinulle sitten pahaa tekisi? MAIJU. Jos panisin katkismuksen povelleni. Mitä, äiti? SILJA. Pane, pane. Voi, kuinka olet lapsellinen. Lepää rauhassa, armas lapseni, lepää rauhassa. Jeesus Kristus sinut viimeisenä päivänä jälleen herättää ... silloin, jos Jumala suo, näemme toisemme ... silmästä silmään.
TOPRA-HEIKKI. Mikä on vihaa ja vainoa? Sekö, että pidämme puoliamme? Ettemme anna pakottaa itseämme hirteen? Että tahdomme elää? Eikö se ole joka ihmisen oikeus? Ja emmekö me ole ihmisiä? Mitä? SILJA. Tottakai. Kukas sen kieltää. Mutta väkivallalla ei mitään voiteta. Joka miekkaan rupee, se miekkaan sortuu. TOPRA-HEIKKI. Kun sortuu, niin sortukoon.
Jokohan ennätti nähdä? ANTTI. Odotas se taitaa olla Matlena. MIKKO. Niin onkin. Hyi, kuinka säikähdin. Ei! Ei ketään. Käy sisään vaan. ANTTI. Mitä hän kysyy? MIKKO. Jos täällä on vierasta tuvassa. Ei muita paitsi te? Eikö uunilla liioin? SILJA. Ei siellä ole yhtäkään ihmistä. Tule, Topra. MIKKO. Ahaa! Onko Topra matkassa? MIKKO. Nythän olemme taas vähitellen koossa kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät