Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Mistä sinulla on nuo rahat, Antti? ANTTI. Huoli siitä. Pääasia vaan, että on. Noo? Otatko, vai ? SILJA. En ota, ennenkuin saan kuulla, mistä ne ovat tulleet. ANTTI. Mistä ovat tulleet, mistä ovat tulleet, Ulkoa maailmasta, tietysti, meille niinkuin muille. Ei suinkaan niitä taivaasta kenellekään sada. SILJA. Antti, Antti, mitä olet sinä tehnyt? Voitko vastata Jumalan ja omantuntosi edessä?
ANTTI. Kukas siitä välittää. Syntyypä toisia sijaan. MATLENA. Ja minkätähden näin äkkiä? Juuri syksyllä myöhään, ettei enää saa työtä maallakaan. Silja, sinä et virka mitään? SILJA. Minulla ei tällä haavaa ole selvää ajatusta. Pääni menee vallan ympäri ja maailma mustenee silmissä. MATLENA. Vähemmästäkin. Tuossa se nyt oli! Tuota ne aaveet ennustivat. Herra ihme yhtäkaikki.
Silloin on leikki kaukana. MATLENA. Oikeinko totta? Sitä nyt ei kukaan uskoisi. SILJA. Eikä hän anna perään, vaikka kuolisi siihen paikkaan. Jäyhempää ihmistä en tiedä toista. MATLENA. Sitten ovat ehkä kaikki yhdessä myllyssä. SILJA. Pahaa pelkään. MATLENA. Topra-Heikki tietysti etupäässä. Kuinkas muuten. Ja Mikko taas seuraa häntä vaikka tuleen. SILJA. Sinä Mikon sijassa tekisit juuri samoin.
Herra ihme, kuinka rupesi sydäntäni takomaan. Mikähän se oli? SILJA. Kun hirviäisi mennä katsomaan. MATLENA. Ei mennä, ei mennä. SILJA. Mutta jos siellä on joku vaarassa? MATLENA. Mitä vielä! Ei nuo ihmisääniä olleet. Aaveet näin myöhällä liikkuvat, kun jotain pahaa on tulossa. Hyi, kuinka kamottaa. SILJA. Hirveä on tämä yö; mutta turvataan Jumalaan, eikä hätäillä ennen aikojaan.
Kun nuo naiset vaan osaisivat pitää suunsa. Etteivät tuhmuudessaan antaisi meitä ilmi. MATLENA. Ole huoletta! ANTTI. Punnitse sanojasi, Silja. SILJA. Valehtelemaan en rupea. ANTTI. Ei tarvitsekaan. Kunhan olet vaiti. Tulevat! Avuksi tänne. Ei päästetä sisään. ANTTI. Joko olette valmiina siellä ylhäällä? Jo! ANTTI. Pois, Otto, ovesta! TIRKKONEN. Hyv' iltaa.
Mitä se minuun kuuluu. Minä en kumminkaan ole niitä varastanut. MIKKO. Te olette liian arka, Silja. Maailmassa pitää elää maailman mukaan. SILJA. Tähän asti olemme eläneet rauhassa ja sovinnossa. Mutta nyt ANTTI. Syytön olen minä, sillä minä en riitaa rakenna. SILJA. Minulla ei sitten ole muuta neuvoa, kuin ilmoittaa asia vallesmannille. ANTTI. Koetapas semmoista tehdä. Koetapas, sanon minä!
SILJA. Mene sinä maata, eläkä utele kaikkia. MATLENA. Niin, mene maata, laps'raukka, kyllä minä liikutan kätkyttä. Oletko jo syönyt illallisen? SILJA. Elä, hyvä ihminen, edes muistuta. Meillä ei tällä haavaa ole leivänmuruakaan kotona. MATLENA. Oho? Tuon kun olisin tiennyt lähteissäni. SILJA. Antin piti tuoman meille evästä tänä iltana tullessaan. Mutta taitaapa saada odottaa.
Antti, nouskaa ylös. Antti, kuuletteko, Antti! Antti, hoi, Antti! ANTTI. Ota pois lapset, Silja. Ne jäivät sinne tuleen. Juokse, juokse! MATLENA. Herätkää, Antti! ANTTI. Tupa ilmivalkeassa ja lapset sisässä, kaikki kolme. MATLENA. Antti, Antti! Voi, että hänen pitää nukkua noin sikeässä. ANTTI. Silja makaa kuin kuollut. Eikä nouse auttamaan. Ooh, tuo hirsi painaa ... en pääse ylös... Mitä nyt?
Mitä niistä lähtee, noista alituisista vihanpurkauksista. MATLENA. Mitäs muuta kuin ikävyyttä. Ei suinkaan iloa eikä hyötyä, se on varma. Mutta sitäkö ne kysyvät. SILJA. Kunhan ei Antti vaan olisi mukana. MATLENA. Antti! Joka on niin tasaluontoinen ja rauhallinen aina. Ei hän semmoisiin sekaannu. SILJA. Elä sano. Tyyneessä vedessä kalat kutevat. Antti kun pääsee suuttumaan, niin herra varjele!
VILLE. Tulen, tulen... Auta Jesu, en pääse ... en jaksa ... voi äiti, äiti, äiti, hän katosi ... en näe enää mitään. SILJA. Hän palajaa jälleen. Odota vähän aika vielä. Ei hän kauvan viivy. VILLE.
Päivän Sana
Muut Etsivät