Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Hän oli nyt kerran päättänyt olla sinne Matinpäiville menemättä ... tullut tuhmuudessaan siitä tytöllekin puhuneeksi... Ja jos hän nyt menee, niin sitten ovat kaikki päätökset hiidessä, sitten hän menee toisen ja kolmannen kerran ja taas ovat hyvät tuumat hunningolla... Ei, kyllä hän livistää... Kävelkäähän edeltä, minä pistäyn tuossa tupakkapuodissa ostamassa pyhätupakat.
Tämä petos vimmastutti Käkriäistä. Muttiselle ei hän tosin mahtanut mitään, kun ei tuhmuudessaan ollut vaatinut kirjoja, että tämä tila... Mutta kyllä hän osasi muut temppunsa... Näyttää hänen kukilleen ja muulle törylleen. Vaatiikin häneltä, herra, joutavia... Ilkeää, rikas mies ... helpolla rahaa saanut, kirjan kaupalla ... imee kuin iiliäinen. Vaikka on iso maha. Eikä ole kakaroita.
Noiden pettureiden, jotka sanomattomassa tuhmuudessaan ja itsepäisyydessään tahtovat muuttaa paikan, joka on Europan kauneimpia, kömpelöksi rakennusryhmäksi, ei voi kyllin usein sanoa ansainneen häpeäpaalun ja mestauslavan!" Hänen äänensä jyrähteli yhä ankarammin, ihraleuka tärisi yhä enemmän, ja kahveli, joka hänellä oli kädessään, lensi ylös ja alas tasaisessa tahdissa kuin kellon heiluri.
Minä annan heidän kirkua ja kiemuroida omassa tuhmuudessaan ja tuota tehdessään he kietovat itsensä yhä lujemmalle oman tuhmuutensa verkkoon ja niin he takertuvat omiin pauloihinsa, joita he ovat muille virittäneet: siinä on heille sakkoa kylläksi", lausui isäntä jalomielisesti.
Kysyypä, mistä ja miten on kaikki puut ja pensaat saatu ja paljoko ne maksavat. Puutarhuri ei aavista mitään. Sanoo: tässä on puutarhurikoulu. Valtio on kaikki hankkinut. Rouva paneksen kummiinsa. Sanoo: 'vai valtio'. Utelee sitte, millä tavoin se puutarhurikoulu Kaunissaareen saatiin, ja toinen tuhmuudessaan kertoo kaikki.
Hän oli jo pienestä pitäin opinhaluinen ja pienenä poikasena ollessaan käytti ja kärhensi hän niin kauvan isäänsä, että hänen täytyi ostaa pojalle lyijykynä. Mutta tuota rahallista tappiotaan ei Kirri tahtonut saada mielestänsä menemään moneen vuoteen! Hän paapotti ja nurisi myötänsä, kuinka se raha meni aivan hukkaan, jonka hän silloisessa tuhmuudessaan tuhlasi lyijykynän ostoon.
Se oli Huttusestakin omituista, mutta hän selitti: »Ne eivät ne Join puolen miehet puhu koskaan tätä asiaa niin halki, kuin se täällä Liperissä puhutaan, että siitä ihan päivä paistaisi läpi kuin harvasta, tyhjästä heinähaasiosta, vaan ne heittävät siihen aina hampaan koloon yhtä ja toista semmoista törkyä, jota tuhmuudessaan pitävät vähemmän asiaan kuuluvana.»
Kun nuo naiset vaan osaisivat pitää suunsa. Etteivät tuhmuudessaan antaisi meitä ilmi. MATLENA. Ole huoletta! ANTTI. Punnitse sanojasi, Silja. SILJA. Valehtelemaan en rupea. ANTTI. Ei tarvitsekaan. Kunhan olet vaiti. Tulevat! Avuksi tänne. Ei päästetä sisään. ANTTI. Joko olette valmiina siellä ylhäällä? Jo! ANTTI. Pois, Otto, ovesta! TIRKKONEN. Hyv' iltaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät