United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !


»Rupesin tuohon levolle, mieheni kun meni hakemaan niitä rohtoja, taikka sitä lippua, en minä siinä kauan maannut, mutta pääni oli niin hirveästi kipeä, eikä meillä ole kahvia ollut, sikuria vaan tänäkin päivänä pantiin pannuun...» Hän oli hätääntynyt ja pahensi asiaansa, kuta kauemmin puhettaan pitkitti. Sen hän lopulta itsekin huomasi, eikä voinut sitten enää muuta kuin puhjeta itkuun.

Rouva Karell huonona sairaanaKortti pantiin samaan kuoreen takaisin ja annettiin pojalle. Mutta Alma hyräili vieläkin: »Kuolleet luut, kuolleet luut, Jumalan armo on palanut poisLääkäri toimitti hänelle jäitä pään päälle ja määräsi rohtoja.

Kullneff ei ollut tottumaton tämmöiseen näkyyn, vaan kääriytyi huolettomasti takkiinsa ja rupesi levolle haavoitettujen viereen. "Tohtori", sanoi hän samassa, "antakaa minullekin rohtoja! Mutta jos eivät ne ole hyvän makuisia, heitän ne takaisin vasten kasvojanne". "Oletteko haavoitettu" kysyi tohtori ihmetellen. "Noh, sepä on hauska nähdä.

Ole, herran nimessä, hiljaa, etteivät kuule tuonne tupaan semmoista puhetta! ROINILA. Hän on sairas ja hourii. Minä pöllö, kun en antanut Ellin tuoda rohtoja kaupungista. Eivätkä naisetkaan pitäneet hänestä huolta, vaikka pyysin. Leena! ANNA. Kuulkaa ensin, mitä sanon.

En tahtonut uskaltaa maistaa sitä, kun pelkäsin rohtoja liian väkeviksi, mutta isännän ja toistenkin miesten kehoituksesta ryyppäsin vihdoin kuitenkin kaikki. Sitten minä käärittiin lammasnahka vällyihin ja jonkun ajan takaa minulle tuli oikein kuuma. Tunsin, että pääni oli hiukan sekaisin, ja samassa erinomaisen halun nousta ylös ja ruveta niitä näitä haastelemaan.

Tuotuansa toistamiseen esiin tämän hirveän, ehkä jotenkin väärän vertauksen, häntä uudestaan valloitti katkera suru; hän taaskin heittäysi sohvalle sekä jäi siihen koko päiväksi eikä tahtonut syödä, ei juoda eikä myöskään mitään lohdutusta kuulla. Armo juoksi itse, ja myöskin minua hän juoksutti ehtimiseen, portaita ylös ja alas, rohtoja ja hajuvettä viemään.

Kun pääsin Helmikankaan pirttiin, sanoin kohta kaiken väen kuulten: Joutukaa, Jumalan tähden, auttamaan, jos teissä on kipinäkään ihmissydäntä. Vierimän muori on kuollut ja ukko on kipeänä ja äitini on kipeänä jos joku edes menisi ja lypsäisi lehmämme, sekin sinne maitoonsa pakahtuu. Minä itse koetan juosta pappilaan, jos saisin sieltä vähän rohtoja.

Se näkö oli ollut siinä nähtävä ainoastaan silmänräpäyksen sitten oli se kadonnut. Mutta se, jonka silmä oli, oli nähnyt silmänräpäyksessä, minkä tarvitsi. Eeva kun oli kaatanut rohtoja lusikkaan lähestyi hiljaan sairasta ja tiputti varovasti, jottei hän häntä herättäisi, hänen suuhunsa lusikan sisällön. Ovi lähimmäiseen kamariin oli vähän raollansa.

Ja askeleita kuului saliin takaisin, yhden hengen askeleita. Hän oli mennyt! »Vielähän seisot siinäsanoi John palatessaan taas hänen luokseen. Alma hymyili hourupäisen hymyä. »Tule vuoteelle, tänne. Sinä et voi hyvin nyt», sanoi John. Alma heittäytyi pitkäkseen, niinkuin hän tahtoi. John tarkasteli hänen kasvojaan levottomasti ja antoi hänelle noita rauhoittavia rohtoja.

Mitä lääkäri sanoo? Ei mitään. Antaa rohtoja vaan. Kyllä te varmaan vielä paranette, jahka pääsette kesään, eikö niin? Mitä sinä arvelet, Kirsti? Kas, mikä lehti sinulla on siellä? Onko se tämän päivän? Oletko lukenut minun konsertistani? Se onnistui niin mainiosti. Kaikki sanomalehdet kiittävät kilvan, ja yleisö oli vallan hurmaantunut. Entä sitten vielä arvatkaapa, mistä nyt tulen?