United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta enhän ole moisesta vaarasta kuullut puhuttavankaan! Huokaa. Vaan mikä kerran on tapahtunut, siihen täytynee mukaantua. Koetan kestää kaikki tyyni niin, ett'ei hän mitään huomaa. Tekeydyn niin iloiseksi kuin mahdollista ja koetan häntä huvitella kaikella tavoin. Ahrén tulee. Jaa, minun pitää nyt lähteä. Ottakoon näitä kahdesti päivässä. AHR
"Hohhoo," huokaa vanhus, "onpa taas hyvä ollakseni, hyväin ihmisten hoivissa onhan siinä puhdas paita minullekin se on tuo Johannakin sitä hyväin ihmisten henkiheimoa sitä on Taaton mamsselikin ei niitä ole monta, vaan joitakin on sitä samaa valittua sukua ovat. Minä uskon, että maailmassa on kahdenlaista heimoutta, ruumiin ja hengen.
HECTOR. Sisästä mätä, vaikka päältä kaunis! Tuo soma varus sulle surman toi. On tehty päivätyö; nyt, Hector, huokaa! Ja lepää, miekka, kyllin sait jo ruokaa! ACHILLES. Kas, Hector, kuinka laskee aurinko, Ja hirmut yön sen huokuu kantapäillä! Kun päivä sammuu ja kun pimeys voittaa, Niin Hectorinkin viime hetki koittaa. HECTOR. Aseetont' älä koske, kreikkalainen!
Mull' on, mulla on yksi salaisuus, hei, hip tula tuulia tei, mut sitä en minä sano kellekään ja kenkään sit' arvaa ei! Kun omena on kypsä, se putoaa, mut ensin se punan saapi. Tuo puna, tuo puna sinun poskillas, mitä mulle se ennustaapi? Kun hongat huokaa, se sateen tuo, mut ensin ne huokaa syvään. Tuo huokaus, huokaus sun rinnastaa mitä mulle se tietää hyvää?
Salissa on siellä täällä hajallaan Ailin kapineita. Verannan ovi suljettu. I:n KOHTAUS. Hartin, Aili. Huokaa. Mikä hänelle nyt on tullut? Ei puhu mitään, ei syö mitään. Istuu vaan huoneessaan. Kun se lääkäri tulisi! Korjaa hatun pianolta, huivin kiikkutuolin taukselta y. m., vie ne vasemmalle eteiseen. Tulee oikealta. Sanokoon mitä tahansa, en aio häneltä salata.
KANTTORI, huokaa. Jumalan kiitos! (
Parsifal huokaa hivelevässä yössä. Hellittäisikö hän ikinä siitä valkoisesta sylissänsä? Suutelisi huulia, suutelisi suloiskipeänä haihtuakseen, riutuisi olemasta sillä vaaleavavisuttavalla rinnalla. Kuin kukkanen huo'utussa suviyössä aukenee Parsifal ja kuuntelee ilmojen väistyiset äänet. Vaalea kuningatar, lievittävä, haikeuttava, eikö hän hiivi värjyisessä yössä ja hiivi untuisena sydämelle?
"Talomme", huokaa hän heikosti ja hänen himmeä silmänsä loistaa jälleen sillä kaikki kotoinen lempi, hellät ajatukset ja puhtaus, kaikki mitä hän maan päällä rakastaa ja mitä taivaasta toivoo, kaikki astuu hänen eteensä tämän sanan kaikuessa.
Hän tarttui pieneen harppuunsa, joka oli hänen vieressään yhdessä aseiden kanssa, ja lauloi sen säestyksellä kauniilla äänellään: Kaikkeuden-isän laulun. "Minun sieluni huokaa sanomattomasta tuskasta, tuskan suvun, ihmissuvun kohtalosta. "Sillä kaikkeen tuskaan, mitä kukin rinta tuntee, täytyy minun ottaa osaa kaikkeen, kaikkeen, kaikkeen sillä minähän olen 'Kaikkeuden-isäksi' kutsuttu.
Pikku perhonen, hetken herttaisen soit sä meille, armahainen! Voi! Voi! Voi! Suotta sulhoani vuotan. Miss' on armahani luotan? Laaksoss' yön on huntu, vuorill' illan tuntu. Ahti soittaa kanneltansa. Kastehelmet päilyy, vuokko hiljaa häilyy rintan huokaa huolissansa. KAARLO ja KUSTAA. Katsohan kuink' on nopsa poika riemussansa! Varmahan kiiruhtaa hän luokse armahansa. YRJ