United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
LEAR. Tyhjästä tyhjä tulee; vielä kerran. CORDELIA. Min' onneton en sydäntäni nostaa Voi huulilleni; niin ma teitä lemmin Kuin tulee mun, en päälle enkä vaille. LEAR. Cordelia! Kuinka? Sanas hiukan muuta, Menetät muuten onnes. CORDELIA. Isä hyvä, Teilt' elon, hoidon, lemmen sain, ja teille, Niin kuin mun tulee, hellyytenne maksan: Rakastan, kuulen, kunnioitan teitä.
On tarkoin mitattava askel tuolla maaperäll' ihmeellisellä, jos omaan päämäärääsi sen vihdoin toivot vievän. Ken herrans' edusta vain huolehtii, sen asema on raskas Roomassa: kaikk' ottais Rooma, mitään antamatta; ja jotain saadakses jos sinne menet, et mitään saa, jos et sä mitään vie, ja onnes on, jos jotain sentään saat. ANTONIO. Ei viisas käytökseni, taitoni sun toteuttanut tahtoasi, herra.
Vaikka onnes itse autuus oiskin, Vaikka hetket hempeimmät se soiskin, Kaikk' on katoovaista Tästä luonnon laista Lempikään ei poikkeusta tee.
Parempaa tuumaa mielessäsi puno, Tuhoas vastaan eikö tehompaa Lie asetta kuin tämä tylsä runo? Nyt sulla onnes hedeaika ois, Ja mont' on neitseellistä uudismaata, Jost' elon virkku kukka nousta vois, Jot' ei sun tekokuvas voittaa saata. Näin maailmaan jäis kuvas säilymään, Sill' ajan eikä runon nuori kynä, Ei ulko= eikä sisäpiirteillään, Kuvata vois sua ilmi=ilmettynä.
Hänelle se maksoi hengen nuoruuden hellimmässä kukoistuksessa minulle tämä hänen pelastustyönsä tuli yhtä kalliiksi sillä minulle se maksoi sulhaiseni, lemmittyni! En tunne, nuori ystäväni, onnes kohtaloita ja lupaus kuolevaiselle on pidettävä pyhänä mutta jos oli hän sun ylkäsi, niin sinulla on syytä itkeä ja murhettia! Ei kenkään kerrassaan voi enemmän kadottaa, kuin sinä kadotit! Anna.
KASPER. Sinä lemmenkukka iltakasteen alla, Missä viivyt kuulemasta onnes arpaa? ELINA. Majasessa tuolla ahon liepehellä Luona vaimon, käypä Tuonelaan, hän viipyy; Hetken päästä, tiedän, takaisin hän joutuu. KASPER. Annas hänen tulla, annas hänen kuulla Uutisemme valtaset, ja emmekohan Näe tässä kilttii kiikahdusta hieman? Voisitkohan, likka, ensileimahtaissa Seistä, vaipumatta tämän onnes alle?
VOLUMNIA. Siksi Ett' on sun kansalle nyt puhuminen, Ei omaa mieltäs myöten, eikä mitä Sydämmes suo, mut sanoja vaan, joita Tuo sylki suuhun, sekasikiötä, Loruja, jotk' on vieraat sydämmelles. Ja kunniaas se enemmän ei pilaa, Kuin kaupungin jos hyvin puhein voitat. Sen sijaan että onnes altistaisit Ja paljon verta kaupan panisit.
CLEOPATRA. Peruuta, niin maakunnan olet herra Ja onnes kukkuloilla. Hyvänäsi Saat iskut pitää, vimmaan kun mun saatoit; Ja mitä muuta kohtuullista vaadit, Sen lupaan täyttää. AIRUT. Nainut on hän. CLEOPATRA. Konna, Elänyt olet liiaksi! AIRUT. Ma karkaan. Mit', armo, aiotte? Syy mun ei ole. CHARMIANA. Mieltänne, kuningatar, malttakaa; Mies syytön on. CLEOPATRA. Ei syyttömyyskään ukonnuolta vältä.
Amasis, Egyptin kuningas, oli viisas kuin ystäväns' onnekas, ja kun lähetit Samoksen tullessaan toi onnenviestejä aina vaan, niin syvällä sydämessänsä suri vuoksi hän ystävänsä. Ja hän kirjoitti Polykrateelle näin: »On suoruus hyve ystäväin. Sinun onnes on minulle suloinen, mut en tahdo olla ystävä sen, ken ei tunne murhetta, yötä, kenen aina on onni myötä. »Ovat kateiset katseet jumalain.
ALTMAYER. Sä ihravatsa kaljupää! Sua huono onnes nöyryttää. Tuo hiiri turpunut sun armaan Oman itses kuvaileepi varmaan.