United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
HENKI. Kehääni kauan imeskellen, Mun nosti loihtus liikkehellen, Ja nyt FAUST. Voi! sua mä kestä en! HENKI. Mua nähdä pyysit intomielin, Kuulla ääntäni, katsoa kasvojain; Sua poltti kaihosi ... tänne sain Sua säälien! Vai kerskukielin Et haasta, uljas, nyt! Miss' sielus kaipuu on? Sisäinen mailmas, itseluomas verraton? Ja sydän värjähdellen riemussansa, Kun luuli henkein verraks nousevansa?
NESTOR. Ja sano Nestorista, joka oli Jo täys mies, Hectorin kun isoisä Viel' imi rintaa: hän on vanha nyt; Mut jos ei meidän miehiss' ylimystä, Jok' intomielin puoltais armastaan, Niin sano, että kultakypärään Ma hopeaisen peitän partani, Käsvarren kuivan puen rautahihaan Ja näytän hälle, ett' ol' eukkoni Somempi hänen mummoaan ja kaino Jos kukaan.
Ja ellei loisto tää mua sokaise, pian iki-onnen astuvan sielt' alas säteitä kultaisia myöten näen. PRINSESSA. Jo lakkaa, Tasso! Moneen asiaan on meidän intomielin ryhdyttävä; mut toisia voi kohtuudella vain tai kieltäymyksen' omaksensa voittaa. Niin hyveen, sanotaan, ja rakkauden, jok' on sen sukulainen. Tätä mieti! Sa saatko katseen pelottoman, vapaan jo ympärilles luoda? Yksin olet!
Hän siihen pulmaan luokoon valon, Miten viekkauteen voit liittää mielen jalon, Sydän nuorna ja kuumana armastella Ja säännöin lempeä suuntaella. Miss' ollee tuo, minä tietää soisin, Hän "Mikrokosmos herra" nimelt' oisi. FAUST. Jos ihmisyyden kruunua en mä saa, Jot' intomielin aistini halajaa, Mit' oon ma? MEFISTOFELES. Juur' mit' ootkin.
Mutta se on minusta käsittämätöntä, että joku kävisi tämän ruhtinaan puolelle, mieltyneenä yksistään tuohon typerään, narrimaiseen ja ilettävään henkilöön... Tepä sen sanoitte, kautta Jupiterin! lausui valtakunnan-neuvos ja jatkoi intomielin: Jospa tietäisitte, kuinka olen kärsinyt ja vielä kärsin Hänen Ylhäisyytensä tähden!
Intomielin tuotuansa tämän viestin, he tervehtivät vanhaa tuttavaansa majuri Dalgettya, jonka he heti tunsivat, ja tiedustelivat myös, kuinka hänen ratsunsa Kustaavus voi.
Hänelle avautuvat kaikki ovet selkoselälleen; häntä tervehtivät kaikki kielet, seppelöivät kaikki kunnianosoitukset ja seuraavat kaikki silmät kaivaten. Rakkautemme käy häntä vastaan ja syleilee häntä, koska hän ei ole sitä tarvinnut. Hartaasti ja intomielin me hyväilemme ja ylistämme häntä, koska hän on pysynyt omalla tiellään ja on halveksinut meidän paheksumistamme.
Tämä päiv' on äidillesi Muutoksien muistopäivä: Kolmekymmentä on vuotta Täsmälleen tänä kevänä, Kuin isäsi intomielin Toi tytön Kalevalasta, Minut ryösti marjamaalta. AINO. Miksi jäitkin ryöstäjälle? VANHA JOUKO. Vie sinä, minä vikisen, Olet vievinäs väkisin, Tulen puolen mielelläni Niin tais' olla Tainan laita. Lähtee pirttiin oikealle.
Kaikki nuo ikävät jutut inhoittivat häntä? Edessänsä sängyn peitteellä lepäsi teos, jossa hän intomielin puolusti kuningasvaltaa, mutta se vähä verta, mikä hänellä vielä oli suonissansa, kiehahti hänessä, kun hän johtui ajattelemaan, että hän, ennenaikojansa harmaaksi käynyt ylioppilas oli palanut, intoillut ja tuhlannut parhaat voimansa aatteen hyväksi, joka ehkä... Ja nyt epäili hän ensi kerran elämässänsä... Oliko hän siis pettynyt?
Imatra, rysky, pauhaa intoo uutta Ja syömeen taivaan tulivasamat! Sais siitä sankar taistoon voimakkuutta, Jos masentaa sen esteet surkeat. Ja sankar nousee taasen intomielin Ja miekan kahvaan käsi jännittyy! Ei kyitten parvi taida kähykielin Siell' liikkua, miss' sankar näyttäyy!